torstai 7. heinäkuuta 2016

Ruikutusta



Tämä on todellisuudessa hieno lamppu, mutta nyt minulle tulee tästä mieleen kaikenlaiset rakkulat ja limapallot, jotka ovat täyttäneet keuhkoni. Jos et kestä ruikutusta ja valitusta, niin jätä tämä lukematta.

Olette tietenkin luulleet, että minä nautiskelen rannoilla, kalastelen ja retkeilen. Toisin vain tämä kesä meni ja menee vielä pitkään. Viime postauksessa jo kerroin hengitysvaikeuksista ja silloin sain kortisonia ja muuta. Luulin, että siitä alettaisiin toipua ja nousta, mutta mitä vielä. Huonompaan suuntaan koko ajan. Olen ollut TYKS:ssä useaankin otteeseen, en kuitenkaan sisällä, mutta tuntikausia tutkimuksissa.

Ensin tulivat siihen tulokseen, että minulla on sydämen vajaatoiminta, se kuulemma yskittää. Mitä tuttavapiiristä olen kuullut, niin ei kellään kuitenkaan tällaista kauheaa yskää ole ollut, joka ei ole antanut yhtään nukkua - tai no - korkeintaa pari tuntia yössä. Vajaatoimintaan määrättiin nesteenpoistotapletteja ja pari päivää tuntuikin, että taitaa auttaa, mutta sitten kaikki vain paheni. Taas oli pakko lähteä lääkärille, vaikka tuntui niin turhauttavalta. Mutta en voinut jäädä odottamaan, koska yskin ja yskin ja yskin. Tämä lääkäri vihdoin kuuli ääniä keuhkoistani, siellä pulputti, rahisi ja suhisi. Hän lähetti minut taas tyksiin. Siellä edelleen tarrattiin tuohon sydämen vajaatoimintaan, vaikka oma maalaisjärkeni sanoi, että eikö ihmisellä voi olla kahta sairautta kerrallaan. Kun sitten tulehdusarvot olivat kohonneet, alkoivat sielläkin uskoa, että jotain muutakin on. Yksi antibiootti oli jo menossa ja nyt tuli toinen, oikein yty satsi lisää.

Kun luin Kannasta tietojani, niin löysin sielä diagnoosin keuhkokuume. Sitä ei kyllä minulle kerrottu, mutta selvisipä kuitenkin. Varoitettiin kuitenkin, että jos CRP ei ala laskea, niin sitten täytyy ottaa tiputukseen. Oli siis jännät paikat eiliseen asti. Yskin aamuyöllä puoli neljään asti ja sitten torkahdin istuvillani pariksi tunniksi. Olin jo varma, että nyt mennään sisälle. Järjestin monia asioita siihen malliin, siksi oli yllätys, että tulehdusarvot olivat kuitenkin lähteneet laskuun. Olossa sitä ei tuntunut, mutta hieno homma joka tapauksessa.

Eilen en saanut päivälläkään nukuttua, siksi olin illalla niin puhki, että en edes pystyssä pysynyt. Isäntä talutteli vessaan ja katsoi perään koko ajan. Yhdeksältä kerta kaikkiaan lyyhistyin tyynypinoni päälle sohvalle ja pyysin yläkerrasta, että antakaa nyt minun nukkua edes vähän. Ja antoivat. Nukuin ensin kaksi tuntia, sitten käänsin tyynypinoni sohvan toiseen päähän ja nukuin toiset kaksi tuntui. Tuntui ihmeelliseltä. Olin niin hyvillä mielin, että menin uudestaan tyynypinon päälle ja heräsin kolmen tunnin päästä. Pikaisesti vessaan ja takaisin sohvalle. Vielä muutama tunti ja kello oli aamulla kuusi. Siis yhdeksän tuntia!!! Aivan uskomaton määrä. Lähes kahteen kuukauteen en ole nukkunut tällaista määrää.

Nyt alan uskoa, että tästä selvitään. Välillä on ottanut tiukille ihan pelkän väsymyksen takia. Ja loppumattoman yskän, johon ei välillä tullut taukoa moneen tuntiin.

Keskellä kesää! Kaikki suunnitelmat menivät pieleen. Meillä oli varattuna asuntoauto, jolla piti lähteä kesäretkelle mm Ainan luo ja muuallekin Suomea kiertämään ja kalastamaan. Kaikki peruuntui.  Pääasia, että nyt vihdoin löytyi anibiootti, joka alkoi tehota. Kestää silti kuulemma kauan, ennen kuin voimat palautuvat.

Taitaa käydä niin, että Teemakuun taidekin jää ensimmäisen kerran väliin. Onhan tässä vielä aikaa, joten katsotaan nyt.

Sorry tämä ruikutus, mutta halusin kertoa, missä oikein reissaan ja piileskelen...sohvannurkassa.


tiistai 7. kesäkuuta 2016

Runouden kuntokoulu



Olen etsinyt tätä kirjaa omakseni jo vuosia. Olen lukenut kirjan kirjastosta montakin kertaa, mutta täällä on sellaisia osia, jotka haluaisin jotenkin merkitä nopeasti uudelleen luettavaksi.

Nyt minua onnisti :-) Sain ostaa kirjan edullisesti Arilta Facebookin kautta. Siellä tuli puheeksi ja Ari suostui luopumaan kirjasta.

Tämä on hyvä aika saada kirja, koska minulla on tosi paha astmakohtaus - ja vaihe. En ole voinut nukkua sängyssä pariin viikkoon. Sohvannurkassa on kuusi tyynyä ja niihin nojaten saan nukuttua muutaman tunnin kerrallaan. Yskin ja yskin...jopa niin pahasti, etten saa imaistua lääkkeitä sisään.

Sunnuntaina kävin päivystävällä, kun henki ei enää kulkenut ja sain vahvat kortisonit ja muitakin lääkkeitä. Kyllä tästä siis selvitään, mutta hitaasti tuntuu edistyvän. Harmittaa vaan, kun nyt ei voi kalaan lähteä; jos on mäkeä, en pääse sieltä ylös, enkä muutenkaan jaksa kävellä. Nyt siis runousoppia, jospa pääsisi kärryille taas.

Jos et ole lukenut tätä kirjaa ja haluaisit kirjoittaa runoja, niin lainaa kirjastosta. Vaikka kirjalla on jo ikää, niin kyllä niillä tämä vielä on, niin merkittävästä kirjasta on kyse.

Kiitos Ari....Runoillaan....

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Uusi harrastus kommelluksineen



Kuten jo edellä kerroin, minulla on uusi harrastus. Oli pakko keksiä jotain joka houkuttaa minut pois tästä tietokonetuolilta. Liikuntaa, liikuntaa.

Harrastus vaatii ensin kasvattamista, jotta kaikki sujuu hyvin. Minusta tuli siis matojen kasvattaja. Tällaisessa kuivassa mäessä eivät madot viihdy, joten tein niille (vaari siis teki itse laatikon) viihtyisän kodin. Siellä madot toivottavasti lisääntyvät vauhdilla. Olen antanut niille herkkuja, kuten googlaamalla saaduissa ohjeissa kerrottiin. Ainakin hengissä ovat, sen olen huomannut, kun olen sieltä tonkinut muutaman kippoon rantaan lähtiessäni. Yes...siis kalaan...


Minulla oli taas mieluinen vieras, kuten joka keväänä. Nyt sain paljon vihjeitä kalastukseen. Lapsena olen onkinut tosi paljon, siksi kalastus houkutti. Hankin aloittelijoille tarkoitetun virvelin ja heittelin sitä ensin tässä kotikallioilla.

Olin kuullut, että Ruissalossa saa tähän aikaan kuhaa, kun ne tulevat kutemaan rantakiville. Oli niin kova tuuli, että jigi jäi koko ajan kiinni kiviin. Se siitä kuhasta. Saimme kalastavilta miehiltä vihjeen, että pohjaonginnalla saa siikaa ja lahnaa ja tietenkin särkiä.

Lähdimme tuulta karkuun tyynemmälle rannalle ja saimmekin kaloja. Ensin muutaman pienen särjen, jotka päästimme takaisin kasvamaan. Siitä hyvästä nappasi sitten vähän isompi kala...ja toinenkin...ja vielä kolmas...eli jokaiselle tuli kala. Tässä suurin säynävä, jonka sain.

Hauskaa oli ruokaa laittaessa, koska vieraani puhui koko ajan kalaperunoista. Käsitin, että kalat laitetaan kypsymään perunien päälle. No, niin ne laitettiinkin, mutta ei perunia kokonaisina sinne laitettu, vaan pilkottiin kuten keittoon. Eli kalakeitosta olikin kysymys. Pari hauskaa vaihetta siis oli murteen takia.

Kuten tiedätte, että kun innostun jostain, niin innostun todella. Kalaan piti siis lähteä monena päivänä. Lähes aina ruokatarpeet saimme. Lauantaina lähdimme vaarin kanssa kahden kalaan meren sijasta järvelle. Ensin ei tullut mitään ja vaari jo epäili, että onko sellaisessa suoperäisessä järvessä kalaa. Minä katselin sitä kaarevaa kaislaista reunaa sillä silmällä, että siellä kyllä lymyää hauki.

Minä ongin ensin ja vaari heitteli virveliä, mutta ei onnistanut. Sitten vaihdoimme välineitä ja vaihdoin vielä virveliin valkoisen jigin, koska ajatelin, että tummassa vedessä se voisi erottua paremmin. Ja niin tapahtui...huiiiii....

Tunsin, että nyt nappasi jokin painava ja suuri. Kelasin hitaasti lastia kohti laituria ja vaari otti haavin valmiiksi. Kaveri pisti niin paljon hanttiin, että teimme virheen, jota ei saisi tehdä, eli vedimme molemmat siimasta. Juuri siten siima katkeaa, mutta onneksi ei tällä kertaa. Kala pärski ja pyristeli, mutta saimme sen lähelle laituria ja vaari työnsi haavin alle, niin se oli kiikissä. Suuri kuin mikä. En ole koskaan saanut haukea, enkä muutakaan noin suurta kalaa. Äkkiä kauas vedestä, ettei kala hyppää vielä karkuun.



Hauki oli 60 senttiä pitkä, painoa ei saatu, koska henkilövaaka ei näyttänyt.

Tumma suojärvi oli sitä mieltä, että jos jotain antaa, niin jotain on myös saatava. Minä otin innoissani tämän kuvan ja lähetin ystävälle saman tien. Minulla on aina kännykkä vetoketjutaskussa, mutta silloin innoissani törkkäsin sen villatakin taskuun huomaamatta. Kun hetken päästä kumarruin pesemään käsiäni, kuului lumps...se oli entinen kännykkäni. Aika hyväkin, paras ja kallein mitä minulla on koskaan ollut. Laiturin päässä oli vettä yli kaksi metriä ja pohja suomaista pehmeää, joten ei mitään mahdollisuutta saada kännyä takaisin.

Siinä vaiheessa ei edes harmittanut, koska kalan saannin jännitys vielä virtasi veressä. Pari päivää myöhemmin kyllä alkoi jo harmittaa. Siitä selvisi vain ostamalla uusi kännykkä. Oli minulla varastossa vanha mummokännykkä, mutta en suostu olemaan vielä niin mummo, että sillä pärjäisin. Älyversio se pitää olla ja sellaisen siis ostin taas.

En ole koskaan pudottanut kännyä edes lattialle, enkä unohtanut mihinkään, mutta nyt muistan jonkin aikaa, että vetskari kiinni tai känny laukkuun.

Vielä nautin siitä tunteesta, jonka painava kala antoi. Oli jännittävää, koska ei tiennyt, onko se saapas, lohikäärme vai mikä ihme, kun painoi ja pärski.
Sen tunteen haluan taas, siis uudelleen kalaan....

Nyt tiedätte, missä olen, kun minua ei näy eikä kuulu... Voin minä tulla näyttämään sen pienen kiiskenkin tai ahvenen :-D

Oikein hyvää kesää kaikille :-)


sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Toukokuun teemakukat


Teemakuun taide haastoi maalaamaan kukkia toukokuussa. Hyvä aihe tähän aikaan, koska koko ajan malleja nousee maasta ja puhkeaa kukkaan puissa ja pensaissa.

Kukkani ovat pikaisesti tehtyjä, mutta mukaan piti kuitenkin päästä. Minulla on uusi jännittävä harrastus, joka on vienyt aikani. Kunhan saan kuvia, kerron lisää. Kuvia jo oli, mutta minä onneton pudotin kännykkäni ja sinne meni kuvatkin, palataan siis asiaan, kunhan saan uuden kännykän. Siihen asti kukkia siis...
















Tässä vielä kollaasikin samaan syssyyn:



Kiitos haasteesta ja hienosta papukaijamerkistä :-)



perjantai 29. huhtikuuta 2016

Teeman 17 kollaasi, eli minimalismi



Teemakuun taiteen Teema 17 on minimalismi. Tässä kuukauden kollaasi ja sain taas hienon papukaijamerkinkin.



Kiitos hauskasta haasteesta ja hienosta merkistä :-)

***************

Olen palannut reissulta, mutta aika harvoin taitaa postauksia tulla.

Hauskaa vappua kaikille! Meillä on synttäreitä lähes joka päivälle tässä toukokuun alussa, elän siis härkien kanssa, mutta kyllä jellona härät pitää kurissa :-D


maanantai 18. huhtikuuta 2016

Lisää palikoita teemakuuhun



Teemakuun taiteessa on menossa Teema 17 ja aiheena Minimalismi.

Tässä jatkoa jo aloittamalleni sarjalle, eli palikkaleikkiä. Kerrankin kollaasista tulee kokonaisuus :-)

Loppuviikosta kapuan taas junaan, yritän laittaa sitä ennen vielä kollaasin.
Terveisiä kaikille, hengissä ollaan, mutta lääkerasia pursuaa...en olisi uskonut.






maanantai 4. huhtikuuta 2016

Teema 17, minimalismi 1, 2 ja 3



Teemakuun taiteessa onkin sopivasti minimalismia, kun aikaakin on tosi vähän. Tai onhan sitä aina, mutta miten sen jakaa, onkin eri juttu. Nyt vain elämä on vienyt toisaalle, mutta mukana Teemakuussa roikutaan, vaikka mikä olisi.

Tässä kolme työtä Teemaan 17, minimalismi.

Työni ovat sekoitus leikkiä, konstruktivismia ja kuvankäsittelyä. Toivottavasti hyväksytään, maalaamaan en nyt ehdi, eikä oikein ole inspistäkään.






torstai 24. maaliskuuta 2016

Hyvää Pääsiäisen aikaa



Oikein hyvää pääsiäisen aikaa teille kaikille!
En eksynyt matkalla, mutta niskani on nyt vähän huonossa jamassa. Se ei tykkää koneella istumisesta. Ja sen vähän, mitä istun, kirjoitan yhtä juttua.

Olen nyt jonkin aikaa blogitauolla. Oikein hyvää kevään odotusta kaikille :-)