torstai 17. elokuuta 2017

Hyvää syksyä ja näkemiin vähäksi aikaa



Oikein hyvää syksyä kaikille ja näkemiin vähäksi aikaa. Minulla on kaikki hyvin, mitä nyt elokuvia menneisyydestä nousee nyt silmiin ja mieleen koko ajan. Nämä ovat sellaisia kuvia, että en maalaa niitä vaan kirjoitan ylös. Olenkin ihmetellyt, kun sanat ovat olleet piilossa pidemmän aikaa. Nyt ne tulevat taas joukolla esiin ja nautin siitä.

Kulkisin mielelläni matkassanne, mutta en voi nyt katkaista tätä sanatulvaa. Pelkään että sanat loukkaantuvat, jos katkaisen ja sitten taas piiloutuvat.

Nyt olen entistä minääni viisaampi, enkä poista blogia vaan annan sen odottaa. Onhan täällä tallessa blogitarinatkin, on tärkeää, että ne ovat löydettävissä.
Eikä sitä tiedä, kuinka nopeasti saan kaiken näytetyn kirjoitettua muistiin, sitten palaan taas.

Siivosin kesällä työpöytäni täysin puhtaaksi. Jo silloin tiesin, että jokin muuttuu, jotain uutta nousee esiin. Nyt tulikin vanhaa, mutta osittain uutta, sillä osa on sellaista, minkä olen täysin unohtanut.

 ♥♥♥♥♥ Nauttikaa siitä mitä teette ja voikaa hyvin ♥♥♥♥♥


lauantai 29. heinäkuuta 2017

Kukkia ja kiviä



Kyllä täällä vielä hengissä ollaan, vaikka hiljaista on ollutkin. Olen pitänyt kesälomaa koneelta ja se on näköjään vierähtänyt aika pitkäksi. Ei siis kone, vaan loma. Alku meni kesää odotellessa, mutta nyt se on onneksi tullut.

Kukat tykkäsivät alkukesän viileästä, vaikka minä en niinkään. Toisaalta kalastukseen se sopi hyvin. Kuvakin on jossain komeasta kalasta, mutta en nyt sitä löytänyt. Taitaa olla kännykässä.

Muurilla on lähes joka vuosi riippumassa surfiinoita. Toinen lempikukkani on siniviuhko, jota on aina muurilla tai ruukussa.


Mandalan kukat ovat kasvaneet hurjaa vauhtia ja olen joutunut käymään mandalaa läpi ja jakamaan kukkia. Siinä on ollut suuri työ, mutta kukat eivät voi kasvaa toistensa päälle. Etenkin sammalleimukukka on tänä vuonna kasvanut hyvin. Se kukki alkukesästä upeina mattoina.

Minulla oli siellä kaiken keskellä kivikkopaju, jonka virallista nimeä en muista. Sekin alkoi kasvaa niin paljon, että oli pakko siirtää. Tein sille kivipedin, jossa saa sitten kasvaa kuinka paljon tahansa. Tässä kuvassa näkyvät nyt kivet ja kasvi on tuolla takana.



Uusi kasvi on mustasilmäsusanna. Se on yksivuotinen, mutta on kasvanut tosi nopeasti pajukehikkoa ylös ja kukkii kauniisti.



Mandalan etupuolella on kolme polkuriviä, mutta takana ollut polku on aivan ruohon valtaama. Se on nyt työn alla. Etupuolella on kivilaattoja ja ne olisivat hyvä ratkaisu tännekin. Laattakehää ei kuvassa nyt näy. Töitä siis riittää edelleen...

Hyvää loppukesää kaikille!

Teemakuun taiteeseen yritän kyllä osallistua...



tiistai 20. kesäkuuta 2017

Vaikuttavia korttteja Maahiselta



Näin tämän vaikuttavan sarjan Maahisen blogissa jo kevättalvella, mutta en heti rohjennut pyytää vaihtoa, koska olimme juuri vaihtaneet ja toisaalta omia vaihtureita ei oikein ollut. Sitten rohkaisin kuitenkin mieleni ja kysyin Maahiselta ja vaihto onnistui.



Sain kortit jo jokin aika sitten, mutta elämä on vienyt nyt muualle ja kuvaaminen on jäänyt, vaikka olen kortteja ihaillut joka päivä. Nämä ovat todella huikeita. Vielä hienompia, mitä kuva pystyy näyttämään. Kortit ovat todella paksuja ja värimaailma on upeaa. Kortteihin liittyvät tekstit kouristavat, mutta ne ovat niin totta niin totta. Ahne ja paha valtaa tilaa maailmassa, mutta onneksi myös valo, jonka Maahinen tuo kauniisti esiin runossaan. Mutta aloitetaan alusta:


Uhka-sarja 1/6
Ahne ja Paha
Ahne ja Paha
maailmassa asustaa.
Valta ja raha
julmuuteen kannustaa.




Uhka-sarja 2/6
Varjot auringon

Tummat varjot
valon peittää
pahuuden verkon
maan ylle heittää.




Uhka-sarja 3/6
Musta aurinko nousee

Musta aurinko
taivaalla loistaa
rakkauden, hyvyyden
maailmasta poistaa




Uhka-sarja 4/6
Pahan lapset
Kyynel lapsen
ruokkii pahan poikasen
Ahne antaa mallin
itsekeskeisen




Uhka-sarja 5/6
Verkostot

Lonkerot sen
yltää pian kaikkialle
vain vahinkoa 
tehden maailmalle




Uhka-sarja 6/6
Valon aika

Tietämättään herättää
ykseyden, ymmärryksen

Nousee valo
rakkauden, totuuden
Niin kuihtuu
valta pahan
katoaa mahti rahan

Ahne ja paha
itkeä saa
kadonnutta
itsekästä maailmaa

26.3.2017
Saassa
(Maahisen runoileva sivupersoona)


Pulleassa kuoressa oli paljon kaikkea ihanaa, mutta välitän nyt tämän vaikuttavan kuvarunon teille. 
KIITOS Maahinen tästä aarteesta. Olen niin onnellinen, kun rohkenin kysyä tästä. Luulin kyllä, että haluat pitää tämän itselläsi. Jos alkaa kaduttaa, niin sovitaan, joohan ...

Laitan kuvan omista korteistani vasta, kun Maahisen on saanut ne.


(Laitan tämän tunnisteissa sekä saaduihin kortteihin että taskukirjeisiin, koska tämä on niin kokonaisuus. Syyssateilla erottelen kaikki saadut kortit nimillä.)


perjantai 9. kesäkuuta 2017

Mersut retkellä



Oletkos nähnyt ennen naista auton nokassa, ratissa kylläkin. Tällaisen laivan keulaa muistuttavan naisen bongasin eilisellä Varsinais-Suomen mersujen retkellä.

Kyseessä on harvinainen nainen ja koko auto: Checker A2 on ainoa maailmassa ko. merkkinen entisöity auto. Suuren työn on tehnyt Checker ry ja auto on esitelty ensi kertaa tänä vuonna Lahdessa automessuilla.

Lisätietoja tästä harvinaisesta autosta ja mielenkiintoisesta historiasta löytyy Checkerin kotisivuilta.



Ryhmämme oli sen verran suuri, etten saanut autosta kokonaiskuvaa, siksi lainaan kuvan entisöintiryhmän ympäröimästä autosta Checkerin kotisivuilta.







Pysähdyimme Lahnajärvellä, jossa meille tarjottiin herkulliset kahvit. Siellä on myös Checker-museo, jossa voi tutustua edellä kertomaani autoon.
Ryhmämme oli niin suuri, että en saanut kaikkia mahtumaan kuvaan.
Ilma oli muuten hieno, mutta juuri retken loppuvaiheessa alkoi sataa.

Aluksi kokoonnuimme Saloon katsomaan harvinaista yksityistä autokokoelmaa Astrum-keskuksessa.

Siellä oli monta herkkua, joista minäkin tykkäisin. Vanhat 1920-luvun autot olivat tietysti erikoisen hienoja, mutta itselleni valitsisin tämän valkoisen pienen kaksipaikkaisen porschen:






Kuvittelin muistavani näiden muutamien autojen merkit, mutta kattia kanssa, muisti on jotenkin hiipunut. Kuvat säilyivät kuitenkin kännykässä, joten kaikki ei häipynyt.


Avona en ole Studebakeria ennen nähnyt. Oli upea.




Autojen lisäksi näimme harvinaisia radioita, televisioita ja levyjäkin mm. Beatlesien kultalevyn.





Olen luullut, että Varsinais-Suomi on jo aika tuttua aluetta, mutta mitä vielä. Ajoimme pitkänä letkana Salosta Lahnajärjelle upeaa maisemareittiä. Luulin jo, että olimme eksyneet Norjaan, kun tie kulki niin korkealta ja näkymät olivat mahtavat. Luonto oli huikean vihreää ja peltosaroista syntyi hienoja kuvioita.

Olipa kiva irrottautua kotoa maalinhajusta ja taiteilusta ja lähteä välillä retkelle. Kiitos järjestäjille, oli hieno matka.


keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kesärakennelmia 1

"Luovuus ja teemakuun kollaasit eivät jää kesälomalle, 
vaan tutuun tapaan hidastatetaan vain vauhtia.
29. teema kestää kesä-, heinä- ja elokuun ajan.


Nyt etsitään ispistä esineistä, materiaaleista ja tavaroista, olisko siis vaikka


TAVARATAIDETTA
miten itse kukin aiheen haluaa tulkita"



Vuosi sitten tontiltamme kaadettiin monta puuta, siinä yhteydessä sahuri vetäisi muutaman puukiekon. Halusin ne säilyttää, koska tiesin, että joskus vielä tulen niitä tarvitsemaan. Nyt se aika koitti. 

Mandalan kyljessä oli iso ryhmä vuorenkilpiä, jotka olivat jo tulleet aika vanhoiksi, eikä niiden läpi päässyt hoitamaan muita kukkia. Jotka sitä paitsi olivat jo kärsineitä vuorenkilpien takia. Särkynyt sydänkin on niin hento ja toispuolinen. 

Teemakuun kollaasi lupaa, että saamme rakentaa. Tämä ei ehkä ole taidetta, mutta kokonaisuutta ajatellen on, onhan kyseessä mandalan mallinen kukkapenkki.
Oikeassa reunassa näkyvä istuinryhmä on pieni ilta-aurinkoryhmä, varsinainen grilliryhmä jäi nyt kuvasta pois talon heittämän varjon takia. Olettehan te sen nähneet :-)))


Tässä vähän suurempi kuva:



Oikein hyvää kesää kaikille ♠ 
Käyntini täällä harvenevat, mutta kokonaan en jää pois.


Sammalleimukukka kukkii hehkuvasti, mutta alppiruusukin alkaa avata ensimmäisiä kukkiaan.

tiistai 30. toukokuuta 2017

Kirjat kertovat minusta


Löysin riitta k:n blogista hauskan haasteen, jossa vastattiin annettuihin kysymyksiin kirjojen nimillä. Valitsin kirjoiksi runokirjoja, jotka ovat merkinneet minulle paljon. Yksi kirja on novelleja, mutta runollista ja kaunista kieltä siinäkin.


1. Oletko mies vai nainen
Kirjoitettu kivi
Eeva-Liisa Manner. Tammi. 1967.
    

2. Kuvaile itseäsi? 
    u pui uje mui
jyrki heikkinen. Otava. 2002


3. Mitä elämä sinulle merkitsee? 
   Kulkea varjojen päällä putoamatta
Ari Kokkonen. Bod. v ?


4. Kuinka voit? 
    Odotus ja ilo
Eeva Tikka. gummerus. 2003.


5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi? 
    Valaistut talot 
Maritta Lintunen. WSOY. 2005.


6. Mihin haluaisit matkustaa? 
    Vieras maa
Tyyne Saastamoinen. Otava. 1969.


7. Kuvaile parasta ystävääsi?
Pilvilampaat
Elvi Nevala. 2016. Rannikon laatupaino Oy.


8. Mikä on lempivärisi? 
    Välimeri
Lassi Nummi. Otava. 2000.



9. Millainen sää on nyt? 
    Joen huoma on aina valoisa
Reetta Niemelä. Kaarinan kaupungin runokirjat 5/1997.


10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? 
     Valekuun reitti
Mirkka Rekola. WSOY. 2004.


11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? 
     Vuodet villiintyvät takanani
Marja Leena Toukonen. Basam Books. 2011.


12. Millainen on parisuhteesi? 
     Ilo ja epäsymmetria
Mirkka Rekola. WSOY. 1991.


13. Mitä pelkäät? 
     Tilikirja
Helena Sinervo. WSOY. 2005.


14. Päivän mietelause? 
     Pois voihke ja valitus
Jyrki Heikkinen, Otava. 2004.


15. Minkä neuvon haluaisit antaa? 
     Kysy hiljaisuudelta itseäsi
Helena Anhava. Otava. 1975.


16. Miten haluaisit kuolla? 
Ovelta on riisuttu nimi
Ilkka Koponen. Kaarinan kaupungin runokirjat 6/1996.

   
Huomasin, että kuvasta puuttuu ensimmäinen kirja. 
Näiden kirjojen lisäksi olisin halunnut saada mukaan mahtumaan Katri Valan, Gösta Ågrenin, Pentti Saaritsan, SusuPetalin, mutta näin nyt tällä kertaa.