keskiviikko 27. elokuuta 2014

Aamulla varhain ja illalla myöhään


Kun olimme nauttineet Perhottaren näyttelystä levähdimme Ainan zilga-majassa. Harmi että unohdin ottaa sieltä kuvan. Rypäleet aivan riippuvat lähes suuhun asti. Ihan vielä ei saanut maistiaisia, toivottasti lämpöä riittää, että kypsyvät.

Seuraavana aamuna lähdimme aikaisin kalaan. Siitä on ikuisuus, kun olen heittänyt virveliä. Minulla oli tunne, etten ole tehnyt sitä koskaan, mutta tyttäret valistivat minua ja muistuttivat omista veneretkistämme, silloin kun he olivat pieniä. He heittelivät virveliä ja kai minäkin vähän kokeilin.  Nyt kokeilimme niin, että Aina ajoi hiljaa veneellä ja vedimme virveleitä perässä. Yhtään haukea ei tullut kotiinvietäväksi. Onneksi Ainalla oli pakastimessa kalaa. Isäntä kyllä jo illalla neuvoi viemään verkot, jos meinaatte kalaa saada. Mutta en minä olisi osannut verkkoa laskea, enkä varmaan oikeaan suuntaan soutaa ja huovatakaan. Soutanut olen nuorena, mutta siitäkin on ikuisuus.

Parasta siis sytyttää tuli mammaramökkiin metsässä ja grillata makkarat. Kyllä kesällä makkara maistuu, vaikka muuten en siitä välitä. Nuotio antaa omat arominsa.



Vuorellekin ehdimme yhtenä iltana kiivetä ja siellä näimme ihmeellisiä kiviä. Ensin kuitenkin näkymä kauas järvelle.





Rautaoksidi on värjännyt kivet ihmeellisen punaiseksi. Mutta nämä eivät ole ainoat erikoiset kivet, mitä löysimme. Huomenna oikeita pirunkiviä :-o






5 kommenttia:

  1. Noin antoisan matkan tunnelmilla jaksaa pitkälle syksyyn! Ihanissa maisemissa Aina asuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen ja ikimuistoinen matka, täytyy sanoa. Kerron vielä lisää ...

      Poista
  2. Pitsiä punaisella pohjalla, kaunista, ja maisema "kalattomalle" järvelle ;D

    VastaaPoista
  3. Väärä aina pääsi lipsahtamaan tänne. tässä oikea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdistetään ensimmäisen teksti ja toisen kuva, niin hyvää tulee... :-D
      Kivet olivat uskomattoman kauniita ja maisemat komeita.

      Poista