torstai 9. lokakuuta 2014

Oh NO


Minulla oli suunnitelma maalata monikerroksinen työ. Valitsin alustaksi ystävältä saadun ruudullisen paksun paperin. Ajattelin, että se on vahvaa ja hyvää monitasoiseen työhön. Tässä ensimmäinen kerros. Ensin vedetty vahaväreillä epämääräisiä kuvioita ja sitten quassiväriä päälle.



Seuraavaksi teipitin paperin ja töpötin luonnonsienellä akryyliväriä kevyesti päälle, erityisesti teippien väleihin.


Jätin värin hetkeksi kuivumaan ja unohduin jonnekin. Maalariteipit olisi pitänyt poistaa heti, mutta...
Kun poistin teippiä vain yläreunasta teippi lähti hyvin, muut repisivät paperin pintakerroksen mukanaan. Heitin paperin lattialle ja silloin tälläin mennessäni ohi tuijotin sitä. Tuli mieleen, että tuohon tyhjentyneeseen kohtaan voisi nyt laittaa jotain, vaikka hiekkaa.


Paksu kerros liimaa ja sitten hiekkaa ja pikkukiviä päälle. Taas lattialle kuivumaan, pöytä on varattu sille magneettikuvamaalaukselle :-)


Nyt hiekka on kuivaa ja mietin, maalaanko sen päälle ja takaosaankin vielä jotain, vai annanko olla. Kyllä se siitä selviää, kunhan taas ohimennessäni aikani katselen työtä.

Tämä vain vihjeenä, että ei kannata heti hylätä työtä, jos jotain sattuu. Lopputulos voi olla parempi, kuin alunperin olisit hoksannutkaan ajatella. Uudet ideat ovat aina odottamassa.

Olkoon tämä nyt sitä taidemaniaa, mutta en kuitenkaan linkitä tätä Teemakuun taiteeseen, koska sinne on tulossa muuta. Eikä tämä ehkä vielä ole valmis.


16 kommenttia:

  1. Näitä työvaiheita on aina mukava katsella, koskaan ei tiedä mitä lopussa seuraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun seurasit, eikä tosiaan tästäkään vielä tiedä, mitä tulee :-D

      Poista
  2. ...ohimennessäs tuijotit sitä! :) Jäämme odottamaan mitä tästä seuraa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitolaji, siis ohimennessä tuijottaa :-DDD Kummasti kuva vain jää takaraivoon ja alitajuntaan, siellä se sitten muhii....Saas nähdä...

      Poista
  3. Ei kannata heittää pois mitään taiteellista, joku kerta tajuaa että sitä voi jatkaa, kuten sinäkin nyt teit. Olikin oiva tapa laittaa hiekkaa, mitähän siihen vielä keksitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei muuta keksi, niin tämän voi pilkkoa seuraavaan työhön...siitähän näimme eilen Sirokolla mainion esimerkin.

      Poista
  4. Tämä jos mikä on taidemaniaa :) Keksit uuden taidelajin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidemaniaa tämä on, mutta ei ehkä uusi taidelaji sentään... mutta voi se olla tarttuvaakin :-D

      Poista
  5. Upeasti kuulakkuutta, värit hempeilevät.
    Moni vaiheinen työ. Kiehtovan kaunista taidetta syntyi.

    Juu, kannattaa säästää, olen huomannut. Epäonniselle ilmenee kyllä käyttöä.:-)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä voi vielä jatkaa esim. maalaamalla hiekan vaaleammaksi ym. Katsotaan missä tämä tulee uudestaan vastaan :-)

      Poista
  6. Peikkokin jo melkein oppi. Joskus se viälä tekee itskin kuvan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peikon ei tarvitse kuin hännällään huiskaista, niin syntyy rivi kuvia....Anna palaa Peikko :-D

      Poista
  7. Hieno työ, pidän siitä juuri tuollaisena. Kiva kun näytit eri vaiheet. Kannattaa tosiaan välillä antaa työn "kehittyä", eikä hylätä sitä jos ei heti menekkään suunnitelman mukaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein työ tekijäänsä neuvoo...
      Kiitos :-)

      Poista
  8. Kappas vain :) Hienoa kun kuvasit eri vaiheita. Aina voi jatkaa ja suunnitelmaa muuttaa. Usein yllättää itsensä lopputuloksesta. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko tuttua paperia, älä siis käytä siihen maalariteippiä. Tai käytä sittenkin ja keksi, miten korjaat jäljet :-D

      Poista