torstai 6. marraskuuta 2014

Teema 2: asetelma 3




Teemakuun taiteeseen ja Marraskuun asetelmiin on tarkoitus tehdä uutta ja niin olen tehnytkin, mutta asetelmien teko sai minut muistelemaan menneitä. Vuosia sitten, ennen allergioita ja astmaa maalasin paljon asetelmia. Tässä yksi haamu menneisyydestä. Allergian selviäminen oli kyllä aikamoinen katastrofi elämässä. Kaikki meni uusiksi ja ensin laitoin kaikki maalausvälineet nurkkaan. Suurimman osan annoin jälkipolville. Parin vuoden kirjallisuuden opintojen jälkeen aloin pikkuhiljaa tehdä jotain, oli aivan pakko, näin jo viemäriritilöissäkin taidetta, kun aurinko osui niihin :-D


Uusikin työ on kyllä tehty, tällä kertaa hiilellä. Akryyliä tai öljyä en voi enää käyttää, vesiväriä sentään onneksi. Tätä en jaksanut nyhrätä sentään niin kuin ennen muinoin.



32 kommenttia:

  1. Tuo taulu-asetelma on aivan mahtavan upea, siinä on ollut paljon työtä, kaikki on niin tarkasti ja huolella tehty, ei voi kun ihailla, onneksi laitoit tänne nähtäväksi. Sun koti on varmaan tulvillaan komeita tauluja. Harmi että allergia rupesi vaivaamaan, onneksi hiili, lyijykynä vesivärillä voit vielä taiteilla. - Onko sulla esillä missään nähtävänä taulujasi? ( Saanhan minä yhtä tauluasi ihailla, se on upea talvimaisema.)

    Uusi hiilellä piirretty on kaunis, upea profiili ja kynttilä valaisee kauniisti. Kyllä on hienoa, kun osaa piirtää noin taitavasti, no taiteilija sinä oletkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun maalasin työkseni, niin myin työt lähes sitä mukaa kun tuli valmiiksi. Enhän osannut kuvitella, että maalaaminen tyssää niin nopeasti. Monta olisin jättänyt itselleni, jos olisin tiennyt. Mutta on minulla silti maalauksia kaikki nurkat ja varastot täynnä. Pääasiassa kyllä abstrakteja, joita olen viime vuosina tykännyt tehdä.

      En ole enää pitänyt näyttelyjä. Niistä on kova vaiva ja ne tulevat kalliiksi. Maalaan vain omaksi ilokseni ja toivottavasti työni tuottavat iloa teille katsojille täällä. Harvoin näyttelyissä kävi tällaisia määriä katsojia, kuin täällä. Joskus voi olla satojakin päivässä.
      Kiitos Sisko :-)

      Poista
  2. On se kyllä kurjaa, kun tuollainen rajoittava allergia iskee, on varmaan tuntunut maailmanlopulta silloin.
    Onneksi taidetta voi tehdä niin monella eri tavalla eri materiaalein.

    Mukavaa, kun näytit vanhan työsi, harmoninen, taidokas asetelma. Hiiliasetelmassa viehättää pelkistäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä silloin tuntui, kuin olisi seinään törmännyt. Ensin poskionteloiden limakalvoja yritettiin jäädyttää, mutta se oli niin hirveää, että ajattelin ettei maalaaminen sentään ole sen arvoista. Lopetin ja lähdin opiskelemaan, mitä olin aina haaveillut. Sekin mielenkiintoinen polku tuli käytyä. Ihanaa aikaa. Aikuisena nauttii opiskelusta ihan eri tavalla kuin nuorena.

      Nyt ole löytänyt toisenlaisen taiteen tekemisen ja oikeastaan minulle tosi mieluisen. Enää ei tarvii ajatella ostajia, eikä ketään muita kuin itseäni. Nautinnollista tehdä. Kiitos Susu :-)

      Poista
  3. Siis, tuo ylin on kuin valokuva, vallan upea työ!!

    Mutta, kuten Susu sanoi, onneksi taidetta voi tosiaan tehdä muillakin tapaa, sen todistaa tuo hiilityö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kamera on hyvä käden jatke, sivellin oikeastaan, jos niin haluaa. Olen löytänyt kuvaamisen ja monella muulla tapaa kuvien tekemisen.
      Tuollainen tarkka tekeminen oli oikeastaan aika raskasta, jonkin aikaa se viehätti, mutta sitten suuntauduin enemmän luovemmalle linjalle.
      Ostajat eivät aina olleet ihastuneita muutoksiin, mutta ei taiteilija voi jäädä siihen, mitä odotetaan, vaan on mentävä eteenpäin, luotava uutta, muuten ei ole taiteilija vaan kopioija.
      Kiitos Sirpa :-)

      Poista
  4. Katselen sanattomana! Niin upea on maalauksesi yläkuvassa. lempeät värit, pehmeyttä, tarkkuutta ja tunnetta.
    Alakuva elää ja luo uusia muistoja, tulen hehkua, kirjat, runojen maailmaa kenties. Kiitos elämyksistä jälleen kerran! Ja paljon kiitoksia mitä sanoit runokirjalleni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Esther!
      Taiteilija elää monta kautta luomisensa aikana, on tarkkaa vaihetta, on sinistä kautta, on pelkistystä, on oman tyylin etsintää...Joskus elimistö pakottaa sellaiseen, mitä mieli on jo pitkään kaivannut. Tuo tarkka vaihe oli tosi raskasta vaikka olikin aikansa innoittavaa. Sitten kuitenkin mieli halasi jo muuta tekemään, mutta asiakkaat odottivat aina vaan vanhaa tyyliä. Siitä ristiriidasta oli vaikea päästä pois, kai elimistö teki päätöksen puolestani.

      Kirjoittaminen oli aina haaveeni - etenkin runot - siksi lähdin opiskelemaan luovaa kirjoittamista ja kotimaista kirjallisuutta. Se oli antoisa polku, mutta nyt on taas kuvien aika.
      Nauti sinä nyt molemmista poluista, sitä olen välillä itsekin tehnyt, mutta nyt minun runoni ovat kätkeytyneet jonnekin. Joku päivä ne varmaan taas syöksyvät esiin.

      Poista
  5. Uuna, molemmat astelmasi ovat upeita, täytyy sanoa, että ensimmäinen tekee vallan sanattomaksi, niin hieno se on. Tuo teemakuun taide vaikuttaa mielenkiintoiselta, ehkäpä vielä liittyisin. Kiitokset onnitteluista! En edes yrittänyt vastata google+:n ympyröihin, minä en ole vielä päässyt perille sen ideasta, joten tulin tänne. Olenkohan menettänyt paljon mielenkiintoista siellä googlessa... Samoin fb on muuttunut sekavaksi, mielestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Facebook on minusta nykyisin tosi sekava, enkä löydä sieltä mitään tekemistä. Plussan yhteisöistä olen löytänyt hienoa katsottavaa, on sekä upeita maalauksia että valokuvia. Ensin plussakin tuntui minusta turhalta, ennen kuin opin etsimään niitä yhteisöjä, joita löytyy etusivun vasemmasta palkista. Plussa muuten vihjaisi että on syntymäpäiväsi :-D

      Teemakuun taide on vallan mainio. Emme yhtään tiedä, mitä tulee seuraavan kuun haasteeksi, mutta se juuri on hauskaa ja tekeminen on tosi opettavaista. Yritämme tehdä sellaisilla välineillä, joita emme muuten ole käyttäneet. Tule mukaan vaan, tämä on päättymätön hupi, joten ei ole väliä, vaikka yksi kuukausi jo meni, ensi vuonna tulee uusi lokakuu.

      Ja vielä: kiitos Sirkka :-)

      Poista
  6. Todella upeita ja yhtyen edellisiin kommentteihin en osaa paremmin ilmaista. Kurjaa kun ei voi allergian vuoksi maalata.Agryylin luulin olevan hajuttomampaa mutta sekääin ei sovi kaikille.Onhan siinäkin tuoksua.Minua lähinnä vain aivastuttaa voimakkaat tuoksut.Joskus nenä vuotaa kuten esim..tupakan hajusta.Kiitos näistä kauniista töistä ja kiitos kommentistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akryyli on siitä salakavala, että hajua ei tunne, mutta siinä on voimakkaita aineita, jotka nopeuttavat värin kuivumista. Sain siitäkin tulehduksia silmiin ja poskionteloihin, myöhemmin astman. Kannattaa varoa vahjoja hajuja, jos ne tekevät pahaa.
      Kiitos AijaAnnikki :-)

      Poista
  7. Ihana kun näytät vanhoja upeita töitäsikin täällä. Öljy maaluksesi ovat niin upeita. Harmillinen juttu tuo allergiasi. Onneksi olet vähän löytänyt hajuttomimpia tapoja luoda taidetta.

    Hiilityösikin on hieno asetelma, jota katselee pidempääkin tutkaillen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historia on osa nykyisyyttä ja yhdessä rakennetaan tulevaisuutta. Nyt kun aikaa on kulunut tarpeeksi, nyt voi jo katsoa vanhoja töitä eri lailla. Aluksi en halunnut nähdäkään vanhoja töitä tai kuvia niistä. Työt ovat pääasiassa maailmalla, mutta onneksi olen kerännyt kolme suurta kansiota kuvia ja arvosteluja. Niitä voi sitten keinustuolissa lueskella, vielä en malta, vielä on tekemisen aika.

      Kiitos Teemakuun taiteen, nyt on mahdollisuus ja intoa kokeilla uusia välineitä. Kiitos Millin :-)

      Poista
  8. AAAhhh mikä ritari ja tinatuoppi! Hieno on piirustuskin ja lyijykynä pysyy taatusti kädessäsi kuten kaikki välineet mihin kosket.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs nyt, en ole mikään taikakäsi, kyllä välillä tulee sellaista suttua, ettet todeksi uskoisi. Mutta nyt on vain hyvä, että saa kokeilla kaikkea ja vielä ehdit nähdä haasteen aikana vaikka mitä.
      Kiitos Aina :-)

      Poista
  9. Tuo eka työsi on todella uskomaton taidonnäyte, ikään kuin valokuvan päälle maalattu. Mutta elämä on täynnä yllätyksiä, jotain aina menettää, jotain tulee tilalle. Nyt tuon nuoren neidon seuraksi syntyi komea nuori adonis, tiedä mitä vielä saavat aikaiseksi, kokonaan uuden historian, kuten sinäkin taiteessasi. Ei ne kyvyt mihinkään katoa vaikka esteitä tielle heitetäänkin, muuttavat vain suuntaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on aina ollut, että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu. Olisin tosi pettynyt, jos kirjoittamisen vaihe ja sarka olisi jäänyt kokematta. Se on upea maailma ja haluan sen pitää jemmassa. Nyt tekee mieli piirrellä ja leikkiä kuten lapsi esim. tällaisen haasteen kanssa.
      Kiitos Sirokko :-)

      Poista
  10. Mahtavan upea työ tuo ylimmäinen teoksesi! Ihaillen katselen ja ihmettelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vain teknistä osaamista, älä anna sen häikäistä. Toisaalta eniten juuri harmittikin silloin aikoinaan, että juuri kun alkoi olla oppinut paljon, kaikki otettiin pois. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä vallan jotain muuta. Opiskelin yhtä innokkaasti, kuin aina teen kaikkea. Nautin siitä kovasti ja tosiaan sain nuoruudessa piilottamani sanat esille.
      Kiitos Sini!

      Poista
  11. Jestas, mikä hieno työ tuo eka!
    Ja on muuten muutkin.
    Olen varmaan nähnyt tämän ekan jossain, vai miten se tuntuu niin tutulta.
    Oletko joskus sen täällä jo ennen julkaisut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että työn kuva on ollut silloin aikoinaan ensimmäisessä blogissani. Toisaalta minulla ei ollut tästä digitaalista kuvaa, joten voi olla että yksi toinen vastaava työ on ollut blogissa, niin luulen sen olevan. Tämän tyyppiset työt muistuttavat toisiaan ja niiden tekeminen vasta puuduttavaa onkin, sitten kun tekee monta samantyyppistä. Uskon että olin henkisesti väsynyt tämän kaltaiseen tekemiseen, siksi ruumis pisti stopin, kun henki ei sitä ymmärtänyt tehdä.
      Nyt on ihana vapaus tehdä, leikkiä kuin lapsi.
      Kiitos Harakka!

      Poista
  12. Hiano taulu, peikko melkein söi kaikki rypäleet siitä. Kumpi on hankalampaa, maalata kirjailtu pöytäliina vai kirjailla pöytäliina? Ihmislapsilla on reikäisiä farkkuja, niistäkin saisi hianoja kun ompelisi reikien seunat somasti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi pitsijuttu on muuten jännä sikäli, että en ole koskaan tykännyt virkata pitsiä, mutta silti nyhersin ja maalasin sitä moneen tauluun. Minulla oli mallina vanhoja pöytäliinoja. Maalaamisessa ainakin oli kova homma, siinä sai olla käsi tarkkana. Nyt tulisi jo aika vapisevaa pitsiä, mutta silloin vielä onnistui hyvin.
      Minä tykkäisin sellaisista koristelluista farkuista. Ensi kesänä voisi kokeilla, on minulla yhdet vanhat, joilla voisi leikkiä.
      Kiitos Peikko, ota pari rypälettä lisää ja kaada myös suun kostuketta :-D

      Poista
  13. Ihailen lahjakkuuttasi. Sitä sinulle on todella annettu kauhalla. Uskomattoman taidokkaita töitä molemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aimarii :-) Sinä olet saanut lahjat sanojen kanssa, minä vuorostani ihailen sinun lahjojasi. Se täällä blogimaailmassa onkin ihmeellistä, kun täällä on valtava määrä lahjakkaita ihmisiä. On hienoa kierrellä katselemassa ja lukemassa.

      Poista
  14. Upeasti kolmiuloitteisuus, niin on aito kodin nurkkaus.
    Ettetkö osaa, vaikeampaa kuules tämä on kuin kuvankäsittelyohjelmalla valmista pintaa muovata.;-)
    Viittaan 2/9 asetelmaani...

    Allergisuuden takia jäi Minulla pelkäksi yritykseksi aikoinaan taiteiluni.

    Hienoja töitä molemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko ajan joutuu valitsemaan, milloin allergian, milloin jonkin muun sairauden, milloin ajan, mielenkiinnon tai minkä tahansa syyn takia. Valintoja koko elämä, mutta ei auta, mennään virran mukana ja nautitaan niistä huoneista, joihin sisäänpääsy sallitaan.
      Jos on taiteilija, kuten sinäkin, niin jostain kautta se pursuaa ulos...annetaan sen tulla...vaikka lyijykynällä, jos ei muuta kykene. Tällä tarkoitan lähinnä sitä vanhainkotivaihetta :-DDD

      Poista
  15. Taiteilija on aina taiteilija! Ihailen taitoasi tuoda asiat elevästi esille kanvakselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lepis...Uskaltauduit vielä toisenkin kerran koettamaan onneasi, vai lähetitkö tämän kommentin ensin kokeeksi. On se turhauttavaa, jos ei voi luottaa kommentin läpi menoon. Hyvä että tämä tuli, pistän kiitokset taskuun kuten Peikko :-)

      Poista
  16. Harmillista jarrua on työntekoosi tullut sairastumisen kautta.
    Mutta ainahan on muitakin tapoja ja välineitä, onneksi. Ja onhan kirjoittaminenkin kuin maalausta, se tehdään vain sanoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi olen aikani päätä seinään hakattuani saanut haavat paranemaan ja olen löytänyt uusia polkuja kulkea ja uusia ovia mitä avata.
      Kiitos sinulle :-)

      Poista