perjantai 14. marraskuuta 2014

Teema 2 Marraskuun asetelmat 5

Nyt on Marraskuun asetelma teettänyt töitä päiväkausia, tai ainakin tuntikausia. Välillä työ on heitetty verannalle kuivumaan ja pois silmistä, kun ei millään onnistu. Tämä on niin laaja prosessi, että linkitän tämän myös Marraskuun selätykseen, koska aikaa on mennyt monen haasteen edestä. Parasta olisi ollut aloittaa alusta tyhjälle paperille eikä taistella, mutta en vaan saanut annettua periksi.

Nykyisin olen tykännyt maalata niin, että minulla ei ole mitään suunnitelmaa, vaan annan tulla, mitä on tullakseen. Sitten välillä kuitenkin ilmestyy mielikuva lopputuloksesta ja alan tavoitella sitä. Nyt kävi niin, että tein ensin jotain ja ajattelin, että tämä olisikin hyvä tausta seuraavalle työlle. Taustalle ilmestyi - siis silmiini - hopeavati, josta nousee perhosia. Olisin halunnut perhoset höyhenenkevyiksi, utuisiksi, eteerisiksi, vain vähän taustasta erottuviksi. Mutta eihän se enää onnistunut, kun tausta oli vahva ja tuli aina perhosten läpi.

Maalasin perhosia taustan päälle guassi-värillä, mutta aina vaan ne olivat tönkköjä. Sitten aloin koristella perhosia ja hetken ne miellyttivät, mutta vain hetken, koska ne olivat liian irralliset taustaan nähden ja jotenkin teennäisiä. Yli siis vaan, nyt oli pakko ottaa jo vahvempaa väriä. Onneksi oli hiukan tallella akryyliväriä, vaikka en saisi sitä käyttää. Vetelin nopeasti akryyliä perhosten päälle ja sitten muualle kuivumaan.

Lopputulos ei miellyttänyt vieläkään, onneksi otin joka vaiheessa  kuvia, ja kokeilin voisiko jokin kuvankäsittelyvaihe auttaa. Elementsin mikään filtteri ei auttanut, vain picasan päinvastaiset värit sitten antoivat sellaisen vastauksen, että se jotenkin menettelee. Todellisuudessa jatkossa paperi kääntyy kyllä ja toivottavasti taakse syntyy jotain paremmin. Seuraavaksi kyllä hiukan suunnittelen, mitä teen, että tiedän, minne pitää jättää puhdasta paperia kevyelle vesivärin sipaisulle.

Laitan tämän koko taistelun tänne, että näette, että ei ole niin helppoa tavoittaa mitä silmissään näkee, vaikka olisi pitkäänkin maalannut. Joskus siitä on jopa haittaa, syntyy tiettyjä maneereita, joista on vaikea päästää irti.

Laitan nyt tänne kolme kuvaversiota, saatte miettiä, mitä olisitte itse tehneet, miten pelastaneet työn, ja mikä olisi paras vaihtoehto näistä huonoista.










36 kommenttia:

  1. Nyt olet liian ankara itselesi.kaikissa on jotain ainakin minua miellyttävää.Alin on kuitenkin minusta kaikkein ihanin.Ottaisin tauluksi seinälleni.Aihekkin on jo niin makea-perhoset hopeavadista.Kyllä nämä asetelmat tuottaa työtä ja mielikuvitus on lujilla.Itsekkin jo mietin,mitä seuraavaksi.En kyllä osaa sanoa mitä itse olisin tehnyt.eikä minusta ole neuvojaksi sen verran olen harrastelia ja vähemmän maalannut.Ole ylpeä työstäsi.Hyvää perjantaita,meillä sataa joten kynä käteen ja tuhertamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tässä juuri onkin, kun aihe alkoi miellyttää minua jossain aiheessa kovasti. En sitten kuitenkaan saanut sitä mielikuvaa, joka oli päässäni, paperille. Se tässä kiikastaa. Luulen, että teen tämän vielä kerran puhtaalle paperille ja aloitan perhosista, siten saan niistä kevyitä kuin unelmat - toivottavasti.
      Kiitos sinulle kannustuksesta kovasti.
      Hyvää maalauspäivää :-)

      Poista
  2. Juuri niin, miksi olet noin tiukkapipoinen omille töillesi???Kauniita kaikki. Itse en saa aikaiseksi mitään vastaavaa.
    Miellyin ensin alimpaan kuvaan. Niin utuinen ja pehmeä. Se ehkä oli ensin minunkin valintani.
    Yläkuvan perhoset ovat voimakkaan ja kauniin värisiä ja tausta mahtavan värinen. No, niin nyt en osaa sanoa, kun molemmat aivan ihania. Ehkä alakuva paras....Mies kävi katsomassa myös ja yläkuva oli hänen ehdoton suosikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun kaikille löytyy kannattajansa. Kiitos kannustuksesta muutenkin. Maalaan kyllä tämän vielä kerran ihan uudelle paperille, sitten näette mitä minä oikeasti tarkoitan. Tottakai sinä näet tämän uusin silmin, minä vain näiden sumeiden yrittäneiden silmien läpi. Hyvä näin, kiitos :-)

      Poista
  3. Olen sitä mieltä että olet liian ankara itsellesi. Nämä kolme on tosi kauniita ja perhosen keveitä, hienosti ja taitaen tehty. Sinä osaat vaikka mitä, itsestäsi vaan tuntuu että et saavuta mitä haluat. Hopeavadilta lentävät perhoset on niitä kauneimpia asetelmataulujasi. Minä tykkään eniten ylimmäisestä ja keskimmäisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asetelmana tykkään tästä ja siksi olisin halunnutkin työn onnistuvan haluamallani tavalla. Onneksi kaikki näkevät eri tavoin, kiitos rohkaisusta ja kannustuksesta :-)

      Poista
  4. Ei uskoisi, että niin hirmuinen työmäärä on näissä takana, niin kevyiltä ja siroilta ja ilmavilta perhoset näyttävät leijaillessaan. Olet kyllä ankara itsellesi, yhdyn edellisiin, mutta minkäs mielikuvilleen mahtaakaan! Ja niinhän sitä tuloksia saavutetaan, kun ponnistellaan niin kauan, kuin kuva vastaa omaa mielikuvaa. Kaikki kolme kuvaa ovat aivan ihania. Minä ehkä kuitenkin pidän ylimmästä spontaanisti eniten. Alimmainen on hienon eteerinen. Keskimmäiseen ehkä hiukan lisäisin kontrastia johonkin, mutta enpä tiedä, sinä tiedät itse parhaiten. Kaikki ovat kerrassaan hienoja ja perhoset aivan satumaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä vaihtoehdoista pidän itsekin ylimmästä eniten, mutta vielä enemän siitä mielikuvieni maalauksesta. Vielä sen teen...
      Tavallaan tuntuu hullulta yrittää ja yrittää, mutta kun päivään mahtuu monenlaista ja maalaan kuitenkin, niin miksi en tavoittelisi tavoittamatonta. Jotain muuta sommitteluun vielä kaipaisin, jotain kevyttä minne perhoset lentäisivät, kauas, kauas...yritän kyllä vielä, niin hullulta kuin se tuntuukin.
      Kiitos kovasti kannustuksesta :-)

      Poista
  5. Ei tässä voi harrastelija antaa kunnon palautetta taiteilijalle, mutta ylemmästä pidän eniten. Ehkä jos oikein pinnistän voisi punaista lisätä perhosiin..se saisi lämpimän sävyn esiin. Keskimmäinen loistaa kirkkaasti ja alimmainen rauhallinen. Joka maalauksessa on paljon työtä ja aikaa. Ne ovat samanlaisia ja erilaisia, upeita töitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä olemme samanarvoisia taiteilijoita kaikki ja kaikkien mielipide on yhtä arvokas. Sinä näet uusin silmin, minä jo tähän työhön turtuneiden, siksi on tärkeää saada muiltakin mielipidettä, silloin kun on itse hukassa.
      ...tuo punaisen lisäys on yllättävä mutta kiehtova ajatus. Minulle sininen on aina ollut se perhosten väri, mutta häivähdys punaista siivissä olisi varmaan hieno. Kiitos tästä vinkistä, sitä mietin kyllä...
      Kiitos kannustuksesta :-)

      Poista
  6. Kukahan se aina kurittaa, jos uskaltaa vähänkään moittia onnistumistaan?? Olisin odottanut alimmaisen taustaan vähän enemmän väriä, sitä kait pohjassa mielestäni oli. Perhoset sulautuvat taustaan sen takia, kun se on paljon perhosten kanssa samaan sävyinen. Paraskin neuvoja, mutta kun kysyit :-DD Siis: alimmainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kysyin ja ihan oikeasti, kun ihan sokea jo olen. Ja hyvä, nyt siis värejä pitäisi nähdä, kävin kiireesti katsomassa kuvaa ja oikeassa olet. Se auttaa perhosten näkymiseen, mutta edelleen ne ovat raskaita ja tönkköjä. Siipien pitäisi olla hauraita ja lähes läpinäkyviä, siihen ei oikein ole apua lisää maalaamalla vaan pois pesemällä. HAA, siinä se vitsi on, siis juuriharjapesuun tämä työ. Miksi en itse tuota oivaltanut, vaikka olen aina sitä vaihtoehtoa kehunut. Hyvä kun kerroit...nyt taisi apu löytyä.....

      Poista
  7. Samaa mietin kuin Aina tuossa edellä, kukahan nyt on itselleen kriittinen! Asetelman aihe on varsin mielenkiintoinen. Ylin ja alin omaa silmääni viehättää, molemmissa kiva omanlaisensa tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus pitää olla kriittinen, jos ei tavoita sitä, mitä etsii. Otin jo puhtaan paperin pöydälle esiin ja katselin sitä aikani. Sitten tuli tunne, että ei, tämä aihe on jo kaluttu, en taida jaksaa aloittaa alusta samaa. Mutta jospa tuossa Ainan kommentissa oivaltamamme keino auttaisi. Siis pesuun...

      Poista
  8. Vaan olipa sinulla vauhdikas työrupeama. Minä tykkään alimmasta eniten mutta toisin kuin Aina tuossa ylempänä tekisin taustasta vieläkin hillitymmän, sellaisen UUtuisen! Perhosten tuntosarvet? antavat työhön keveyttä ja nuo pallukat hopeavadin jalkoina tasapainottavat kokonaisuutta! Kaunis kokonaisuus!
    Papukaijamerkkiä kohti mennään......! :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään ylimmäisestä juuri siksi, että siinä tausta on kevyempi ja nouseva. Miten saisi yhdistettyä ylimmäisen ja alimmaisen, ei, sitten taas valkoiset perhoset eivät erotu, eivätkä ne muutu kevyiksi. Siis pesuun, se alkaa nyt tulla aika selväksi.
      Ongelmana voi kyllä olla joukossa oleva akryyli,mutta sitä on aika vähän, toivottavasti se ei tuota ongelmia...
      Kiitos Sini :-)

      Poista
  9. Ihan lohdullista tietää, että mestareillekin voi käydä näin (sanoo kuudennen asetelmansa juuri samasta syystä roskiin heittänyt aloittelija). Minä tykkään enemmän ensimmäisestä, satumaiset perhoset viehättävät ja lähtevät kevyesti lentoon sinisten aaltojen saattelemana. Alinkin viehättää, siinä perhoset ovat kevyempiä, mutta niillä on vaikeuksia lähteä lentoon raskaan ympäristön keskeltä. Näen kyllä silmissäni, mitä sinä ajoit takaa ja varmaan täydellisyyden tavoittelijana vielä sen teetkin. Jokainen tietysti asettaa rimansa haluamalleen ja hallitsemalleen korkeudelle, minulle tämäkin korkeus on jo huikea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä vain ihmettelen, että miten nyt tällaista asetelmaa aloin väsätä? Onko tämä asetelma? On se, siltä osin menee läpi, mutta vähemmälläkin olisi päässyt. Mutta kun se mielikuva ei jätä rauhaan.
      Kyllä joskus (useinkin) asettaa tavoitteita, joita ei ole mitään mahdollisuutta saavuttaa, joten se siitä täydellisyydestä :-D
      Kiitos Sirokko!

      Poista
  10. Kaikki kolme on kauniita, mutta poimin keskimmäisen työn lemmikikseni.
    Tykkään sen valoisuudesta, värien kuulakkuudesta ja punan lämpivyydestä.

    Olet ruoskinut itteäsi oikein olan takaa tehdessä. Ymmärrän sen, koska ittelläkin on taipumus jäädä koukkuun, että jonkun haluan toisin.
    Taidokasta jälkeähän näissä kaikissa on, mutta sait tehdessäsi näyn, jonka halusit työhösi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, nyt keskimmäinenkin sai kannattajan, en siis turhaan niitä siipiä räpeltänyt. Ne saivat elää hetken, kuten perhoset muutenkin. Sitten tuli taas maalia päälle.
      Voi jospa tässä ei olisi yhtään akryyliä, tästä saisi pesemällä juuri sellaisen jännän, sieltä täältä erottuvan, mutta nyt akryyli voi tuottaa hankaluuksia. Mutta onhan vielä hiekkapaperi, se tehoaa akryyliinkin. toivoa siis on. Katsotaan jatkoa...
      Kiitos Liplatus :-)

      Poista
  11. Pitkään katsoin ja vertailin...loppujen lopuksi viimeiseen katse karkasi uudelleen ja uudelleen...
    Hienoja!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa, hienoa että oma löytyi. Minä yritän vielä löytää omani pesemällä.

      Poista
  12. Niin... aivan kuten edellä on jo monasti sanottu... olet aivan liian kriittinen itsellesi. Ymmärrän kyllä, että jos tulos ei ole oman mielikuvan kaltainen, niin ei ole tyytyväinen... Mutta nämä työt ovat upeita!!! Itse pidän ensimmäisestä ja viimeisestä. Ekan kuvan siniset sävyt ovat ihanat ja viimisen kuvat vaaleat perhoset ovat upeat. Olet todella taitava ja työsi ovat hengästyttävän kauniita... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ame! Eilen suunnittelin tämän työn pesemistä, mutta sitten huomasin, että olin tehnyt sen yhden työn taakse, jota en halua vaarantaa. Kun alkaa pestä ja jynssätä, niin taustakuva kärsii myös. Yleensä en tee hyvän työn taakse mitään, mutta nyt näköjään olenkin tehnyt tämän perhoskuvan tuon taakse. Joskus käy niin, että tekee kaksi hyvää työtä samalle paperille, silloin ei voi käyttää kuin toisen, siis kehyksiin tai vastaavasti.

      Poista
  13. I agree with the others- you are too critical of yourself! But who am I as I do the same! heehee
    My favorites are the first for all of it's brightness and the last for the ethereal qualities- beautiful art, my friend! ")

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hello Jackie! Sometimes it is difficult to cacht what wants, but You can't stop before finding that idea. Sometimes You had to threw work to some dark place to wait better time...You know that feeling.
      Now I don't know what to do. It is a new day and I am going to wait...
      Thank You my friend :-)

      Poista
  14. Toisinaan jätän työt hautumaan ja palaan uusin ideoin takaisin. Aina se ei ole mahdollista. Näistä ylin ja alin viehättävät silmää eniten. Kesää odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin jää nyt hautumaan ja on mentävä eteenpäin, kohti seuraavaa asetelmaa.
      Kiitos :-)

      Poista
  15. Olet kyllä nyt liian ankara itsellesi munkin mielestäni.
    Mä tykkään alimmaisesta eniten, siinä on "sitä jotakin"
    Perhosten kevyt lento, utuisessa pohjassa, tykkään tosi paljon!
    Se on niin eläväisen ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Harakka! Jos perhosten kohdalla olisi ollut tyhjä paperi, olisi värin saanut vielä kevyemmäksi, mutta kuten sanot, tämä on sitä omaa kriittisyyttä. Se johtuu siitä, että alussa oli mielikuva ja kun siihen ei päässyt, ei ole tyytyväinen. Laitan työn nyt vähäksi aikaa piiloon ja katson sitten, mitä mieltä olen.

      Poista
  16. Ihanaa, perhosia! En tiedä mistä tykkäsin eniten, aina siitä joka tuli silmäin eteen. Tuli jotenkin satumainen olo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo oli ihana vastaus: "aina siitä joka tuli silmäin eteen". Kiva kun sai hetkeksi kesän ja sadun sinulle. Ehkä saan sen itsellenikin, kun laitan työn hetkeksi pois silmistä.

      Poista
  17. Alin kuva on eniten minun mieleeni. Siinä kaamosta vastaan esittäytyy jotain valoista ja akunista..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä siellä taida perhosia enää lennellä, ei kyllä täälläkään, vaikka tässä olikin ajatuksena taikaperhoset, mutta sittenkin. Laitan ne nyt hetkeksi lepäämään, katsotaan mitä niistä sitten kuoriutuu.
      Kiitos :-)

      Poista
  18. Tuo ylimmäinen miellyttää silmääni eniten, pidän turkoosista, se antaa työlle ilmaa, myös siipien alle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun on kulunut muutama päivä, niin ylimmäiseen minäkin kallistun. Annan perhosten nyt lennellä paaasti vähän aikaa ja mietin sitten, mitä niille tehdä.

      Poista