keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Valoa aamuun

Meillä on keittiössä sellainen pöytävalo, jossa on kaksi haaraa. Lamput ovat kirkasvalolamppuja, mutta arvaa tuleeko niitä kunnolla käytettyä. Nyt tuli yhdessä ohjelmassa, että puoli tuntia aamulla kirkasvaloa auttaisi makennälkään ja syysmököttelyyn. Minä en niinkään mökötä, enkä ole ärtyisä, mutta makeanhimo on aivan pohjaton ja paino nousee. Olen myöskin mielelläni täällä mökissä, ei edes kauppaan huvita lähteä. Joten kai tämä jotain kaamosapatiaa on.

Nyt olen päättänyt aloittaa tuon aamuhoidon ja kirjoitan samalla runontapaisia. Mitä nyt mieleen tulee? Kirjoitan ne ihan raakileina ja sitten myöhemmin kirjoitan varsinaisen runon, jos niistä sellaisia syntyy.

Pidän myös teidät ajan tasalla, miten makeanhimon käy, alkaako helpottaa. Nyt on pakko tehdä jotain, muuten en pääse keväällä kävelemään, pyöriminen on ainoa vaihtoehto :-DD

24 kommenttia:

  1. Suklaa ja herkut ollut minunkin pahe, en uskalla usein leipoa enkä herkkuja kotiin ostaa, jos ei ole vieraita tulossa. Olen laittanut paljon ledvaloja olohuoneeseen jospa minunkin himot hellittävät. Saa nähdä miten käy.

    Tänään puhuttiin aamulla televisiossa että kynttilätkin on hengitykselle vaarallisia, verrattiin jopa tupakoitsijan savuun. No, minulla onkin noita patteriled valoja, joten poltan vähemmän kynttilöit. Tottahan se on, että johonkin se kynttilä häviää palaessaan, eli hiukkasiksi hengitysilmaan.

    Mukavaa päivänjatkoa ja joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vaistonnut tuon kynttilöiden vaikutuksen, ainakin kynttilän sammuttaminen tekee pahaa. Kaikki ilot siis viedään.
      Ennen uskalsin sentään pakkaseen leipoa, mutta nyt sekään ei auta. Sieltä on liian helppoa hakea jotain hyvää. Voi kun saisi vielä oikeaa suklaata, aah, se oli suurta herkkuani. Jouluna kyllä syön pari konvehtia kaiken uhalla, mutta mihin kaksi nyt riittää. Ei se riitä, mutta enempää en uskalla, koska vatsa ja kurkku tulevat niin kipeiksi.
      Nyt kokeillaan valon taikavoimaa.
      Kiitos Sisko hengessä elämisestä :-)

      Poista
  2. MMM...kuulostaa tutulta. Suklaa, ah suuri herkku ja kiusaus. Sairastuttuani, laihduin pitkälti yli 10kg, puolessa vuodessa. Sain syödä mitä halusin ja miten paljon tahansa. Nyt, se ei enää onnistu :-(
    Kortisoni on lääke, joka mielestäni lisäsi ruokahaluja.
    Joulukinkun himokin laski, kun kuulin kuinka paljon siat saavat antibiootteja. Ja jostain sattui silmiini teksti, suklaan sisältämästä dioksiinista. Onko se totta???
    Kynttilöitäkään ei saisi polttaa. Onneksi asunnoissa on nykyään ilmanvaihto kunnossa, joten niistä en aio luopua. Eihän se astmaatikolle hyvä ole, mutta kynttilät ovat niin kauniita että....
    Ihanaa, runoja tulossa. Niitä odotellessa...yrittää keksiä jotain herkkujen tilalle:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on sekä kortisoni että kilpirauhasen vajaatoiminta, jotka lihottavat, ai niin sitten vielä yksi hermosärkylääke, sen on sanottu lihottavan. Taistele siinä sitten vastaan ja lisäksi painolastina on komea sukurasite. Eli äitini, tätini, serkkuni, kaikki ovat tosi komeita, olen sentään heihin verrattuna pienempi, mutta lujille tämä aina ottaa. Eikö sitä nyt ihminen voisi keskittyä johonkin mukavampaan, kuin syömisen laskemiseen.
      Tuntuu että elämä on sellaista, että juuri se karsitaan, mitä eniten himoitset. henkisiä voimia siis tällä kasvatetaan. Hengen pitäisi voittaa ruumis, niin se vain menee...
      Jospa runot ja valot auttaisivat!!
      Kiitos Jaana, on hyvä tuntea, ettei ole yksin näiden ongelmien kanssa, vaikka en sinulle näitä toivokaan ;-)
      Joulun vietän rauhassa, mutta sitten...toivottavasti siihen mennessä kirkasvalo alkaa auttaa.

      Poista
  3. Aurinko ei ainakaan makeanhimoon auta, se on todettu, kyllä se syvemmältä tulee kuin pinnasta. Makea vaan on niin mielihyvää tuottava juttu, njam.... vaikka totta, pitäisi ajatella niitä polviakin, mitenkä kauan viitsivät tehdä ylitöitä.
    Runoja tulossa, hienoa! Itse yritän saada edes yhden runonpäästä kiinni, mutta aina vaan ajatus karkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, sinä olet aina siellä auringossa? Ja silti on makeanhimo, niinko?? Taitaa perustua lujaan uskoon tämäkin juttu, mutta hyvä on, uskotaan sitten, ei tässä muukaan auta.
      Mutta joulu on joulu, silloin syön, mitä keliaakikko, maitoallerkikko...saa syödä. Luulisi ettei paljoa jää listalle, mutta kyllä vain liikaa jää, ainakin vaa'asta päätellen. Mutta siihen en astu ennen tammikuun loppua, sydänhalvauksenhan siitä saa, enkä vielä sentään ole valmis lähtemään. Eihän kukaan jaksa edes arkkua kantaa :-DDD

      Poista
  4. He, heh, heh... täysin samoissa tunnelmissa... paitsi että minulla taitaa olla lisäksi tänä vuonna tuota kaamosmökötystäkin. Mielenkiinnolla jään odottelemaan lamppujen vaikutusta makeanhimoon... koska siitä olisi täälläkin päästävä eroon. Polvikremppana tuo liikkuminen on niin rajallista ja vähästä liikkumisesta tulleen mielipahan taas saa kumottua tuolla iki-ihanalla suklaalla... huono yhdistelmä, mutta ennen joulua en ryhdy sokerilakkoon... joulun sokerihumalan jälkeen se on ehkä helpompaa... tai ainakin kuvittelen niin ;D

    Mukavaa joulunodotusta!
    Minä jään odottelemaan runoasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, joulu juhlitaan rauhassa, mutta ajattelin, että valo voisi jo etukäteen alkaa tehdä vaikutuksia aivoissa, niin sitten tammikuun puolissa välissä ei olisi tietoakaan makeannälästä, eikä kaamosmökötyksestä. Polvet reistaavat minullakin ja nilkatkin vielä, pakko jotain on yrittää.
      Mukavaa joulunodotusta sinullekin, ei pilata joulua, mutta....

      Poista
  5. Hienoa että alat jälleen runoilemaan,odotan innolla ! Ja makeanhimoa se on täälläkin, suklaa ja salmiakkia, aah! Mutta en kyllä ala poltteleen lamppuja, korkeintaan päreitä, meillä on pojan kanssa sopimus karkkipäivästä, se auttaa vaikka välillä tiukkaa tekeekin, ainakin minulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen koko syksyn odottanut runoja, mutta en ole kyllä mitään tehnyt asian eteen, eivät ne kai syliin tipahda ihan itsestään. Katsotaan jos tämä runoraakileitten teko auttaisi niitä heräämään.

      Karkkipäivä olisi hyvä, mutta silloin pitää ostaa vain juuri sen verran, kuin saa yhtenä iltana syödä, muuten säännöt menevät rikki heti seuraavana päivänä.
      Kiitos kannustuksesta :-)

      Poista
  6. Varmaan tuokin on yksilöllistä tuo valolampun teho/ei tehoa. Minulla ei ole lamppua mutta ympäristössä on muutamilla...ovat puolesta tai vastaan! Minulle ei enää suklaa maistu, onneksi, eikä oikein pullakaan mutta kaikki muu kelpaa kyllä! :D

    ps. KIITOS! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta keliakia on vienyt pullat ja maitoallergia suklaan, mitä vielä voisi karsia??? Miten ihmeessä luonto on ne sinulta vienyt ihan itsestään?

      On mielenkiintoista seurata onko valosta mitään apua. Meinaatko että pitäisi itse tehdä jotain asian eteen, muuta kuin sytyttää lamppu? Jospa runot ovatkin se ratkaiseva juttu? Jos alkaakin tehota, mistä tiedän, kumpi auttoi runot vai valo?
      On tämä niin vaikeaa!! Kiitos kun olet hengessä mukana ja kiitos :-)

      Poista
  7. Minulla ei ole valolamppuja, ei suklaan himoa, eikä...uskallanko tunnustaa... monta liikakiloakaan, mutta minä äksyilen, juonittelen ja mökötän marraskuussa. Sitten mahtailen itselläni, kuten aamulla blogiin laitoin, kiusaan lähimmäisiäni ja inhoan joulua ja pääsiäistä ja äitienpäivää ja isien päivää ja yleisiä paikkoja ja... lista on loputon ja ihmettelen, miten joku voi sietää minua ;-DD Hieno kirjoitus Uuna ja runojasi odotan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikista muista pikkuharmeistasi huolimatta olen hitsin kateellinen sinulle sutjakkaasta olemuksestasi ja siitä miten vapaa olet näistä ruumiin himoista.
      Totta puhuen, en minäkään näistä juhlapyhistä tykkää, etenkään kun ne tuottavat niin paljon lisähommia. Mamman mieliksi laitan hänelle joulua, yksin kun siellä istuu, niin olisi jotain katseltavaa. Ja kun muut muksut menevät sinne kahville, niin kuka ne tarjottavat hankkii, kysyn vaan, kuka, vuosi toisensa jälkeen. Kuten huomaan, on sitä ärtyisyyttä täälläkin :-o

      Nyt sentään joulun järjestely on siirtynyt jo vanhimmalle tyttärelle, siitä laitan kädet ristiin kyynerpäitä myöten. 44 vuotta järjestin joulun, aluksi isommalle porukalle sitten pienemmälle, sitten porukka on taas kasvanut. Onneksi nyt vain huokaisen ja otan jotain kainaloon, kun mennään.

      Niin ja yleiset paikat, niitä inhoan muulloinkin kuin jouluna, mutta etenkin silloin. Yleensä järjestän niin, ettei tarvii mennä kuin ihan lähikauppaan, eikä sinnekään enää edes aatonaattona.

      Mitäs sanot Aina, että jos sovittaisiin, että siedetään toisiamme ihan sellaisina kuin ollaan...paitsi kilot eivät kuulut tuohon sietämislistaan, niitä en voi sietää...EN VOI SIETÄÄ NIITÄ... onko selvä :-(((

      Poista
    2. On on, selvä on! Minusta tuntuu, että kiloissasi on vähän liioittelun makua, muutama lisäkilo kuuluukin jo meidän ikäisille. Niin ja ruumiin himojen puuttuminen johtuu varmaan kylmistä vesistä, missä kala ui ;-DD No niin nyt se tuli taas! Ihanaa päivää sinulle, vikoinemme päivinemme ollaan kamuja :)

      Poista
    3. Tuo oli hyvä, tuo kylmät vedet! Hitsi, se on hyvä veto. Sovitaan vaan kaikesta, kunhan sovitaan :-DD

      Poista
  8. Mielessäni on ollut myös kirkasvalolamput, muttei ole vielä tullut hankittua.
    Nythän mieltäni jo kirkastaa ajatus aurinkoisesta lämpimästä maasta, lähtö lähenee.

    Meillä Uuna kilpparit lisäävät paisumisen riskiä, ei tarvi kuin haistella makeaa, niin jo turvottaa.;-)

    Olen ollut sinnikäs kauppa reissuilla. Pyörittelen hyllyn vierellä suklaata käsissäni, mutta laitan takaisin hyllylle. Ettei paino ainakaan nousisi.
    Joulu leivonnaisetkin tein aika vähillä kaloreilla.

    Kiinnostaa mitähän kirkasvalo kirjoitukset tuovatkaan tullessaan.:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähdetkö jo jouluksi karkuun? Kauanko olet valossa ja lämpimässä? Nyt kyllä alkaa vihertää...tai ei sittenkään...en jaksa edes lähteä minnekään, kun pitää odottaa niin kauan lentokentällä ja siellä ja täällä...
      Nyt on sellainen olo, että kotona vaan ja herkkuja ympärillä.
      Tuo kilpirauhanen on kyllä yksi kiusa ja nyt tullut pysyvä kortisonilääkitys. Mutta niitäkään en antaisi pois, koska ennen lääkitystä oli vielä kurjempi olo. Aina joutuu valitsemaan.
      Voi sinua sinnikästä, miten pystyt olemaan niin urhea ja ajattelevainen??

      Toivo on nyt siis valossa ja runoissa! Niihin uskomme!
      Kiitos sinulle :-)

      Poista
    2. Joulu ja Uusivuosikin ollaan Suomessa, vasta tammikuussa lähdemme parin viikon reissulle.

      Kyllä siirtymiset on raskaita, mutta kun porkkanana on lämpö, auringonpaiste ja uutta koettavaa, niin sitä sinnittelee. Ensimmäiset päivät tiedän olevani hyvin väsynyt, ennen kuin aikaeroon sekä lämpöeroon sopeutuu.

      Onni on, että lääkkeitä on, niillä selviämme.

      Odottelen vastauksia kilpirauhaskokeista, sekä muutakin.
      Tiukkana olin, niin sain kortisolikokeenkin.
      Lääkäri soittaa vasta joulukuun viimeinen päivä tuloksista. Odottaminen, epävarmuus tuntuu aina pitkältä.

      Ultra-ja röntgenkuvat oli onneksi puhtaat.

      Sainkin postia kiloklubilta toissa päivänä, siinä oli hyvä kirjoitus kirkasvalolampun laihduttavasta vaikutuksesta. Kunhan reissusta tulemme, niin katselenpa lamppua myös osto mielessä.:-)

      Nimenomaan usko ja kyky löytää positiivista tilanteissa kuin tilanteissa, se kantaa.:-)
      Valoa ja Runon voimaa Sinulle!

      Poista
  9. Jossakin kuulin, että kirkasvalossa rittää muutama tunti aamupäivällä. Tutkimuksesi tulos kiinnostaa, josko auttaisi myös syysmökötykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen tulleen ohjelman mukaan riittää puoli tuntia heti aamulla. Se oli oikein joku professori, joka on tutkinut kaamosmasennusta ja lievempiäkin muotoja.
      Nyt on pakko uskoa, se on jo puoli voittoa. Valohoitoa nyt siis tästä aamusta alkaen ja toivona vaikutus heti joulun jälkeen ja ensi kesään asti. Enhän minä voi vyöryä punaiseen avoautoon, ei se miltään näytä, sinne pitää astua sutjakkaasti ja huivi heilahtaen :-D

      Poista
  10. Olipa minunkin kommentoitava. Täällä kolmekuukautta auringossa ei ole ainakaan lisännyt makean nälkää.Ainoastaan kolme suklaalevyä olen ostanut..pieniä nekin.Eikä muutenkaan makeita ole tullut syötyä.Mieli on iloinen ja virkeä ja reumakivutkin paljon helpottaneet.Totta eihän tänne voi lentää noin vaan.Itsellänikin oli aika ettei koskaan päässyt mihinkään.Oli työ ja lapset, yksinhuoltajuus ja elämä ei aina niin hymyillyt.Nyt uuden kumppanin kanssa ,kun lapset ovat omillaan ja aikuisa on muutaman kerran tempaistu ja tehty matkoja.
    Niin sitä vaan että kyllä valo auttaa ja se että muistaa elää huumorin pilke silmässä.Sillä minä olen jaksanut vaikeitakin aikoja.Semppiä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa RaijaAnnikki, olet lomasi ja aurinkosi ansainnut! Sinusta hehkuu valo, eikä kaikki ole sieltä etelän lämmöstä peräisin, mutta sekin varmaan tekee nivelillesi hyvää. Hieno juttu! Jospa vietätkin muuten sen verran "makeaa elämää" ettei siihen enää suklaita tarvita. Kun vihdoin saa vuosien jälkeen omaa aikaa, on sen ansainnut ja siitä nauttii. Olen iloinen puolestasi.
      Hymyllä minäkin olen selvinnyt, mutta nyt tarvitaan lisätehoa, katsotaan mihin tämä apu riittää ja miten auttaa...Ainakin sanainen arkku on nyt auennut jälleen tauon jälkeen. Siitä olen iloinen.
      Hyvää joulun odotusta sinulle ja turvallista kotimatkaa :-)

      Poista