torstai 29. tammikuuta 2015

Oi rakas Pipsani



Näin vuosipari takaperin telkkarissa jossain ohjelmassa vanhan nukkeni. Tunnistin sen heti ja tuli ikävä. En tiedä mitä nukelleni aikoinaan tapahtui, ehkä pikkusiskoni leikki sen loppuun. Nyt olen kai niin vanha, että alkaa lapsettaa uudelleen ja aloin haaveilla saavani nukkeni takaisin. Mitenkään aktiivisesti en ole etsinyt ennen kuin nyt.

Löysin nukkeni myynnistä huutonetistä ja siitä alkoi jännitys saanko nuken vai en. Nukkeni oli Martta-nukketeollisuuden tekemään Pipsa-päähän tehty. Tätini teki sen aikoinaan ja sillä oli erikoiset hienot jalat, jotka kääntyivät reisistä.

Ensin näytti siltä, että voisin nuken vaikka saadakin. Hinta nousi pikkuhiljaa, mutta oli monia päiviä, jolloin ei tapahtunut mitään. Olin siellä keulassa, kunnes tuli viimeinen iltayö. Menin varttia ennen huutokaupan loppua katsomaan ja siellä oli kauhea kuhina. Hinta nousi ja nousi. Yhdellä näytti olevan nostoautomaatti päällä, koska joka kerta, kun joku teki huudon, silmänräpäyksessä tällä nousi hinta. Hinta oli siinä vaiheessa jo yli 120 ja se on minusta sentään nukesta liikaa. Vaikkakin on kyseessä yli 50 v vanha nukke ja vaikka mitä muuta arvoa olisi.

Aloin etsiä onko nukkea jossain muualla, mutta ei ollut kuin nukkemuseoissa ja sitten DADAAAA paperimassaversiona. Eli Nukke ja Lahja -firma valmistaa ja myy päitä ja käsiä ja paljon muuta ihanaa. Ostin siis pään ja kädet (joita minulla ei kyllä silloin aikoinaan ollut).



Nyt voin maalata nukkeni juuri sellaiseksi, kuin se on mielessäni. Muistojeni nukke ei nimittäin ole ihan saman näköinen kuin huutonetin nukke. Suu ei ollut noin punainen (selvästi jälkeenpäin maalattu) ja silmät olivat kauniimmat. Siinä minulla nyt siis haastetta.

Olen pukenut nuken nyt tyttäreni vanhaan lakkiin ja tyttärentyttären mekkoon. Alla on tyttärentyttärelleni tekemäni tyynyliina ja lakana. Joitain yli 40 vuotta vanhoja vauvan- ja nukenvaatteita minulla on tyttäreltäni jääneinä ja sitten toiselta nukelta, jonka itse tein tasan 50 vuotta sitten. Se nukke onkin hyvässä kunnossa.

Nyt mietin vielä joitain vanhoja rattaita, minne nuket laittaisin tai sitten teen pahvilaatikosta sängyn, sellaisissahan vauvoja ennen vanhaan nukutettiin. Katsotaan...Näytän sitten kun saan nukkeni maalattua. Muistan aika tarkkaan, millainen mekko nukellani oli, sekin pitäisi tehdä.




35 kommenttia:

  1. Sinulla riittää virtaa..mutta tuo onkin mukava asia. Kirppareilta voisi löytyä rattaat ja muutakin hyödykästä. Minä tuossa järjestelin jokin aika sitten kiiltokuviani, mitä vielä tuleekaan eteeni. Muistan kun 7 vuotiaana sairastin tuhkarokon niin maalasin nukkenikin pilkulliseksi ja äidilläni on se vieläkin, ehkäpä se muuttaa tänne kanssani joskus :)

    Kiva kun laitoit tuosta runokirjastasi runoja tänne, saa ihastella.!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanaa, sinulla on vielä vanha nukkesi - ja pilkutkin muistona. Tottakai haet sen itsellesi. Huutonetissä oli valtava valikoima vanhoja kiiltokuvia myynnissä. Niitäkin katselin, mutta ajattelin, että pysytäänpä nyt vähän aisoissa. Sinulla on eri asia, kun ne ovat omia.

      Kiitos, kun olet lukenut runoja. Tarkoitus on laittaa kaikki kolme kokoelmaa tänne luettavaksi, mutta vielä en ole ehtinyt. Helmikuustakin tulee tosi kiireinen, kun tulee tuo 29Faces ja sitten vielä Teemakuun taide. Mitähän siellä tulee???

      Poista
  2. Kirjoititkin tästä huutonetin nukesta aikaisemmin ja se ei sitten onnistunut. Nyt sulla on nätti Pipsa-nukke ja hienosti puettu, nyt alkaa hoitaminen ja vaunutkin pitäisi saada. Vauvat nukkuivat ennen pakkauslaatikossa kuten meidänkin pikku poika-vauva.

    Käynkin tutustumassa tuolla Nukke ja Lahja paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän pelottaa alkaa maalata nukkea. Vaikka olen maalannut kauhean määrän tauluja, muotokuviakin, niin nuken ihon värin tasaisuuden saaminen jännittää. No saahan sen korjattua, jos ei heti onnistu.

      Nukka ja Lahja -puodissa on vaikka mitä. Koko ajan näkee jotain, että ahaa, tuollaistakin on mahdollisuus saada. Suurin osa on tarvikkeita, joista sitten itse kootaan ja tehdään. Tonttuja on paljon.
      Joskus tekisi mieli tehdä alusta asti vaikka peikkonukke. Tekisi päänkin itse, niin tulisi halutun mallinen. Ehkä on parempi odottaa kesää, ulkona massa kuivaa parhaiten.

      Poista
  3. Hurja on 120 eu hinta nukesta. Hyvä kun löysit toista tietä lapsuuden rakkaan nuken seuraan.

    Muistan, että lapsuuden kodissani oli myös tällainen nukke. Se ei ollut Minun, vaan sisareni.
    Suloinen on Pipsasi.

    Nukkeni oli muovinen ja potran vauvan kokoinen. Ristiriita oli, nyt jälestä kun aattelen, että oli hyvin kauniit aikuisen naisen kasvot. Unelmalla oli kastanjan väriset kiharat hiukset.
    Muuttojen yhteydessä Unelma katosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kultaiset tai tummat kiharat hiukset, sehän oli unelmien nuken muoto. Ilmankos nimikin oli Unelma. Mutta eihän sitä lapsena sellaista ristiriitaa ajatellut. Kun kasvoimme nukkeiästä ulos ja tuli muuttoja ja muuta, ei sitä silloin ymmärtänyt nukkeaan vahtia. Se oli mennyttä aikaa. Mutta muistoissa nukke on vielä ja minä yritän nyt maalata muistoni takaisin.
      Kiitos Liplatus muistoistasi :-)

      Poista
  4. Harmi, kun et tuota ensin haluamaasi saanut, näköjään joku sen halusi hinnalla millä hyvänsä.
    Mutta, kyllä sinun taidoillasi saat tästäkin itsellesi mieluisan nuken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että maalaukseni onnistuu. Tuon ajan nuket ovat kovin haluttuja ja on kerääjiä, joilla ei ole "pikkurahan" puutetta, kuten meikäläisellä. Uskon että saan itse maalamaalla lisää tunnetta nukkeen.

      Poista
  5. Siinäpä onkin työtä kun alkaa restauroida nukkea mieleisekseen, mutta sinun kyvyilläsi se kyllä onnistuu. Ennen ei ollut tusinoittain nukkeja, joten ne harvat jäivät mieleen varmaan meille jokaiselle. Joillakin niistä on tosiaan arvoakin jo nykypäivänä.
    Minäpä muuten kävin tapaamassa Leijonaista, kuiskaa Hilla korvani juuressa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi ja Hillan terveisistä :-)

      Toivottavasti nukesta tulee juuri minun Pipsani. Ainakin tunnetta tulee nyt lisää mukaan, kun itse maalaan. Jännittää vaan juuri kasvonvärin tasaisuus, mutta uudestaan sitten vaan, jos ei heti onnistu. Voi nimittäin olla, että huokoinen pinta imee epätasaisesti väriä. saas nähdä.

      Poista
  6. Kävin jo aamulla kurkkaamassa, mutta tuli kiire vanhempien luo, niin en ehtinyt kommentoida. Ihanaa että löysit nuken tarpeet, Nyt voit sen itse tehdä ja maalata kasvotkin, kuin omalla nukellasi oli. Enemmän tämä nyt varmaan tuntuu siltä omalta,kun teetkin sen itse. :-))
    Jaha, Hillakin on käynyt, kuin myös Kepler Leijonaisen kanssa kahvilla :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdin ajatella tuota myynnissä ollutta nukkea, että jos haisee kovasti tupakalle tai hajuvedelle tai muuta, niin sitten tulee ongelmia. Parempi siis loppujen lopuksi näin. Nyt saan puhtaan nuken ja itse tehdyn kaiken lisäksi. Toisen 50 v vanhan nukkeni olen itse tehnyt. Silloin ompelin sen käsin, mutta kun tytöt leikkivät, tein uuden vartalon ompelukoneella. Siitäkin on jo vuosikymmeniä. Voi hyvänen aika, mihin tämä aika menee. Ilmankos alan leikkiä nukeilla uudelleen :-D

      Ihania kahvivieraita tänään :-)

      Poista
  7. Onnea uudelle nukkeprojektille. Uskon sinun onnistuvan oikein hyvin nuken entisöimisessä. Meillä turkulaisilla pikkutytöillä oli lähes kaikilla Marttanuket, ei ihme, että kysyntää on huutokaupassa ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun olen katsellut Martta-nukkien sivuja, niin monta tuttua hahmoa ja nimeä sieltä löysin. Kavereilla oli mikä kenelläkin, mutta tutuilta tuntuivat. Mielenkiintoinen mutta haastava projekti tulossa. Toivotaan että tavoitan oikean ilmeen ja fiiliksen :-)

      Poista
  8. Sinun täytyy todella saada nukkesi, olet niin paljon tehnyt sen eteen töitä. Kiva odotella, mitä hänelle tulevaisuudessa kuuluu. Se taitaa olla sinun iltatähtesi ;:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iltatähti juu :-D Viimeistä paijataan ja hoidellaan aina erityisesti, niin minäkin varmaan tätä. Toivotaan että onnistuu. Ilmeen saaminen ei ole helppoa, mutta mehän tiedämme, että kerroksia voi maalata useampia, kunnes oikea vaikutelma syntyy. Ja silmät...ne ovat tärkeät. Huutonetin nukella eivät olleet ihan oikeat.

      Poista
  9. Ihanaa.Kiva että löysit Pipsan ja teistä tulee hieno pari.Sinä korjailet ja maalaat ja Pipsa antaa muistoja ja iloa sinulle.Onnea projektiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidanpa ottaa yöksi kaveriksi :-D No, ensin sentään valmiiksi, etten yöllä pelästy valkoista naamaa.
      Jännää muuten, että nyt kun nukke on tuossa, olen alkanut muistaa monelaisia asioita ja leikkejä siihen liittyen.

      Poista
  10. Huh, jopas tuli nukelle hintaa... joku todellakin halusi sen. Mutta uskon että oli "onni onnettomuudessa" ja nyt saat juuri sellaisen nuken kuin muistat ja haluat. Uskon että Pipsasta tulee erittäin kaunis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keräilijöillä on omat "kuumat kautensa". Mikä milloinkin on muodissa, minä taisin osua muotisaumaan, on se sen verran korkea hinta nukesta. Toisaalta, mitä ei enää mistään saa aitona, niin sen hinta nousee. 50 vuotta vanhat nuket on leikitty aika loppuun, kyllä sen ymmärtää.
      Minä saan kyllä nukestani riittävästi oman näköisen, ei tarvii olla kalliilla hinalla ostettu, koska ei sekään juuri se minun nukkeni ollut.

      Poista
  11. I can't wait to see how you restore your childhood memories in paint on the head- yes, some are ridiculous at what money they will spend on something- therefore forever raising the value on others to come!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. This wasn't really my doll, so I can make this one to my doll and with painting I catch all memories in it. It was big money, I can't pay so much a doll even if it was very cute.
      Let's see what is coming...

      Poista
  12. Mielenkiintoa herättävä nukkejahti Saattaa ollakin noissa nettihuutokaupuoissa hinnannostoautomaatti käytössä. Ehkä esittelet lisää nukkeasi, kunhan entisöit sen.
    Minä en muista itselläni olleen koskaan nukkea, tai en ainakaan mitään nukkeleikkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdellä oli automaatti, sen huomasin, turha oli sitten enää alkaa kilpailla. Ja oli siellä monta muutakin halukasta nuken ostajaa. Minä maalaan tästä siis muistojeni nuken. Näytän kyllä sitten kunhan saan valmiiksi.
      Minä olin urheileva poikatyttö, mutta kyllä minulla nukke oli. Tätini teki sen minulle ja siinä oli erikoiset jalat ja kädet, jotka liikkuivat enemmän kuin normaaleissa nukeissa. Siksikin nukke on varmasti jäänyt erityisesti mieleeni.

      Poista
  13. Jopa tuli nukelle hintaa! Onneksi löysit toisen keinon saada aivan samanlaine, kun itse maalaat. Se on paras nukke!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalaan nukkeen kaikki muistot ja tunteet, niin hyvä tulee. Juuri löysin huutonetistä korisen kehdon, se on tosi edullinen, jospa sen saisin. On vielä lähellä noudettavissakin.

      Poista
  14. Uskomaton yhteensattuma - löydät vanhan nukkesi. Mutta kalliilla meni.
    Minulla on tallessa edelleen nukkeni Tuulikki, jonka sain n. 60 v. sitten (Hui kuinka tuntuukin vnhalta, kun nukkekin on jo noin iäkäs).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi löysin valmistajan, joka tekee näitä päitä entisten mallien mukaan. Sen maalaan mieleisekseni, niin muistot tulevat mukaan. Minulla on toinen nukke, jonka olen itse tehnyt 50 vuotta sitten. Kyllä sekin huimaa....mihin tämä aika menee.
      Ihanaa kun sinulle on Tuulikki! Onko se sellainen hieno kiharapää vai vauvanukke?

      Poista
    2. Nukkeni Tuulikki on iältään sellainen 3-4 vuotias, kovaa ainetta. Mutta sisäinen vaijeristo, joka mahdollistaa liikuttamaan jalkoja ja käsiä kuin myös kaulaa on edelleen ehjä, hieman vain löystynyt kun raajoista on roikutettu ei-niin-kovin-kevyttä -nukkea. Tukka on vaalea, leteillä, ja se kaipaisi kovasti kampaamista. Siskoni sai samanlaisen. mutta tummatukkaisen, eikä se ollut yhtään niin söötti kuin omani.

      Poista
  15. Kiva että sait nuken, vaikka et ihan sitä saanut mistä haaveilit. Järki pitää ottaa käteen näissä huudoissa. Itse olen tehnyt monta löytöä myös pikku rahalla niistä mistä takavuosina haaveilin. Olisiko niin, että nyt olen aktiivisesti metsästänyt enkä vain haaveillut. Osa näistä mitä olen löytänyt, ei sitten enää tunnukaan niin tärkeältä. Oma nukenpää on 50 vuotias ja on kotitalon vintillä. Siitä voisi joskus tehdä uusilla ripsillä ja silmillä (toinen on ainakin pois) vielä nuken, mutta en koe sitä nyt tärkeäsksi. Lapsenlapselle pesin ja putsasin ja siistein hiuksia myöten hänen äitinsä nuken ja luovutin sen lapselle takaisin, nyt en tiedä, onko se enää edes tallella, onneksi otin kuvan siitä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on kiikarissa kehto, myös huutonetissä. Se on toistaiseksi tosi edullinen, eikä muita huutajia edes ole. Onneksi on tästä läheltä, niin voi mennä noutamaan. Laitan kaikki nukkeni sinne, jos saan sen. Monta kehtoa on myynnissä, joten luulen saavani.
      Nukesta en voinut maksaa noin paljoa, mutta uskon että saan maalattua tästä oman nukkeni. Meni monta vuosikymmentä, että en edes muistanut koko nukkea, mutta kun näin sen, niin sitten kaikki palautui.
      Minun tyttärentyttäreni ei leikkinyt paljoakaan nukella, hänelle Nalle Puh ja kaverit olivat läheisempiä. Olenkin pitänyt tyttöjen nuket täällä, ovatpa säilössä, kunnes niitä aletaan kaivata.
      Kiitos Mustis :-)

      Poista
  16. Nukkesi on kaunis ja varmaan laitatkin meille tänne postauksen, kun saat sen valmiiksi.
    Muistan myös oman nukkeni, se oli sellanen tummaihoinen nukke, ja rakastin sitä.
    Mutta kun muutettiin isän ja äidin rakentamaan taloomme, niin kaikki lelut saivat kyytiä kaatopaikalle, josta en koskaan toivu! Sinne menivät isän tekemät kauniit nukenvaunutkin, voih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon sellaista on elämä vienyt, mitä nyt arvostaisi ja haluaisi. Voi, sinun nukkesi ja vaunutkin vielä. Olet ollut varmaan aika pieni, kun noin hyvin muistat.
      Minä ihmettelen sitä, että miksi en muista, mitä nukelle tapahtui. Sen muistan, että pään kiinnitysreikiä oli ainakin kaksi jo rikki. Siskoni varmaan jatkoi leikkiä sillä, eikä sitten ollutkaan enää paljoa jäljellä. Eikä minua, teinityttöä, sitten enää kiinnostanut.
      Kun näin tuolla Nukke ja lahja -sivuilla sellaisia kangasnukkien päitä, muistin, että minulla oli sellainenkin. Se oli pehmeä unikaveri.
      Kiitos Harakka! Ai niin, piti vielä kertoa, että tein itse nukenrattaatkin aika pienenä. Isä kyllä auttoi (ja taisi tehdä aika paljon) mutta minulla on mielikuva, että itse ne tein :-D

      Poista
  17. ratkaisusi tuntuu juuri oikealta, ei se huutonetin nukke olisi ollut kuitenkaan Sinun nukkesi. jään innolla odottelemaan nukkesi valmistumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kanssasi. Eniten pelkäsin sitä, että se haisee jotenkin oudolta. Nyt tästä tulee minun nukkeni.
      Kiitos Ilona, palataan asiaan :-)

      Poista