keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Arjen yksisarvinen



29FacesFeb2015 day 24 and 25

Nyt oli sen verran taistelua eilen plussan puolella, että kuvaankin tuli tällainen arjen yksisarvinen ihan itsestään.
Olen huono pitämään puoliani ja taistelemaan, mutta vaikka pakeneminen on pelkuruutta, niin ei se aina sitä ole. Joskus säästää itseään, kun pistää pelin poikki ja lähtee tekemään omia juttuja mistä tykkää.

Minulla näytti olleen kuin vaistoa, kun siirsin jo aikaisemmin blogin toiseen mailiin. Nyt menetin jonkin verran kuvia, mutta laitan ne pikku hiljaa tänne takaisin. Poistin kaiken plussan puolelta, jopa mailini, ettei yksi sairas tyyppi löytäisi minua. Varmaan tulee tilanteita, joissa muistan, että ai niin, sekin oli sen mailin takana, mutta sitten on vain keksittävä jokin ratkaisu. Mielestäni oli kuitenkin parasta häipyä mahdollisimman nopeasti, ettei mitään jälkiä jää taakseni.

Google + vaatii kirjautumaan omalla nimellä, mutta ei se totta ole, kyllä sinne voi kirjautua salanimelläkin, jos on sillä samalla nimellä sähköposti. Ei oikeastaan kannattaisi liikkua täällä omalla nimellä, koska maailma on täynnä monenlaisia ihmisiä. Kaikilla ei ole asiat kunnossa.

Olin jo muutenkin aika kyllästynyt siellä olemaan, koska yhtäkkiä seuraajia alkoi kertyä kymmeniä päivässä, enkä tiedä mistä niitä oikein tuli. Kai ne näkivät näitä naamoja etusivulla ja klikkasivat vaan sitten seurattavaksi. Myös oma yhteisöni siellä kasvoi niin suureksi, että alkoi olla raskasta vetää sitä ja monilla ei ollut harmainta aavistustakaan, mitä abstrakti tarkoittaa. Hyvä siis vain, että nyt tuli sellainen piste, että lähdin.

Nyt on aikaa kierrellä täällä rauhassa ja odottaa taas uutta Teemakuun haastetta. Oman kirjan tekokin on kesken ja muutaman ATC:nkin haluaisin kokeilla tehdä. Sain eilen SINILTÄ kaksi niin ihanaa pikkukorttia, että heti tuli halu kokeilla itsekin. Tämä blogi on joka tapauksessa se pääkohteeni, jossa haluan olla ja te tutut "vanhat" ystävät täällä. Kiitos että olette juuri sellaisia kuin olette. Teihin voi luottaa ja seurassanne on mukavaa ja innostavaa touhuta.





35 kommenttia:

  1. Äh, netin maailma on toisinaan niin kamala paikka, itsellänikin on ollut ne pari vakihäirikköä sanablogissani, aktivoituvat aina välillä, etenkin jos kirjoitan jotain omaan mielenterveyteeni liittyvää.

    Liian suuret nettiyhteisöt ovat hankalia, jos alkaa seurata kaikkia ja jopa tykätä/kommentoida, ei muuta ehdi tehdäkään. Raja on vedettävä jonnekin, annettava itselleen omaa luomisaikaa.

    Tuli tuosta otsikosta ekaksi mieleen kävelemään opetteleva lapsi, joka kupsahtaa nenälleen ja lyö aina samaan kohtaan otsaasa -sarvi kasvaa. Jotain muistoja nousi siis mieleen.

    Tsemppiä ikävien anonyymien aiheuttamien pahan mielen häätämiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti vielä lisätä, että esim. tämä teemataide-yhteisö on just passelin kokoinen, itse ainakin ehdit katosa kaikkien kuvat, kommentoidakin ja vastata kommentteihin.

      Poista
    2. Ei sitä osaa omassa pienessä maailmassaan kuvitella, mitä suuressa maailmassa tulee vastaan, ja miten ihmiset siellä käyttäytyvät. Ovat kateellisia toisten töistä ja jopa siitä, jos joku saa enemmän plussia kuin toinen. Eihän taide ole mitään kilpailua. Sitä vain haluaa tuoda töitään esille, siksi että olisi jotain vaihtelua arjen tekemiseen ja etenkin siksi, että toisetkin laittaisivat ja voisi sitten kierrellä katsomassa. Ja napata ideoitakin ja jopa kertoa, että niin tekee. Se on lähinnä innostusta, mitä hakee. Tärkeää on myös, että tosiaan ehtii kierrellä ja muutaman sanan kirjoittaakin. Sen tekee mielellään, silloin kun ei ole liian kiire kiertää suurta määrää seurattavia. Teemataide on parasta, YES, hyvä MILLIN!!!

      Poista
  2. Hienoa että kasvot jo loistavat ja silmissä välkehtii! Tämä Teemakuu riittää minulle myös ja noi pari muuta haastetta kun aikaa on.
    Eli et ole enään siinä omistamassasi plussassa?? Eli voin sitten itseni sieltä poistaakin. Ja pysyn vain Millin plussassa. Netti on salakavala ja kateellisia on liikaa! Parempi pysyä vain tässä tutussa ja turvallisessa :) Ja kiitos itsellesi että olet!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos vielä näyn plussassasi, niin poista ihmeessä. Olen sieltä kokonaan poissa. Nyt on niin monenlaista mielenkiintoista menossa, että ei sinne edes ehdi. Kirjan teko on tosi suuritöistä, mutta tosi kiinnostavaa. Ja taas kohta tulee uusi Teemakuun haaste. Se on juuri sopivan kokoinen ja aina niin yllättävä ja innostava.

      Poista
    2. Ei ollut enään se plussasi siellä. Ja näillä eväillä hyvä jatkaakin,:)

      Poista
    3. Niin ajattelinkin! Koska poistin koko plussan ja myös mailin, niin mitään ei pitäisi olla jäljellä.
      Tästä on hyvä jatkaa :-)

      Poista
  3. Kamalan ikävää tuommoinen häiriköinti, jonka kohteena olet ollut. Ehdin jossain vaiheessa hieman pohtia google + liittymistä, mutta toisaalta varoin sitä. Minulla on vain pientä tuntumaa siihen, kun ilkeää postia alkaa tulla. Vuodatukseen sain jonkun aikaa satoja kommenttejä päivässä, oli tekemistä, miten päästä niistä eroon. Kyllä hörhöt ehtii tehdä paljon pahaa mieltä. Kateutta se on, mutta miksikierrellä blogeissa, jos on vain ilkeyksiä mielessä. Voisi sanoa, että hupinsa kullakin.
    Kaikesta huolimatta, taidetta olet pystynyt tekemään nytkin.Ehkä piirtäessä ja maalatessa häipyy muu mielestä ja nautit tekemisestä. Runon muusana pidän yksisarvistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvia pursuaa jo korvistakin, sitä ihmettelen, miten niitä nyt tulee koko ajan. Mutta tulkoon, se on mukavaa ja innostavaa ja niistä saan materiaalia käsin tekemääni kirjaan ja haasteisiin.
      Olen ollut niin sinisilmäinen, kun minulle ei ole ennen sattunut mitään täällä netissä, mutta nyt tuli oppia. Mutta sarvi tanaan vaan ja eteenpäin, ei voi jäädä tuollaiseen tilanteeseen, pois vaan ja omien joukkoon turvaan :-)

      Poista
  4. Arjen yksisarvinen on osuva nimi ekalle kuvallesi, minusta siinä ei tosiaan millään tavalla näy luovuttaminen vaan päin vastoin, tiukka ilme ja sähäkkyys kertovat taistelutahdosta ja päättäväisyydestä, joskus vetätyminen on se viisain taktiikka, löytyy toisiakin teitä päästä päämääräänsä. Minua estää netissä omalla nimellä esiintymisen juuri kaikenlaiset häiriköt, joiden motivaatioista ei koskaan voi olla varma.
    Kiva ettet sentään menettänyt blogi-intoasi, iloisin ja luottavaisin mielin takaisin kuvien pariin. Teemataide on aivan loistava yhteisö tällaiselle aloittelijallekin, eikä liian laaja kommentoinnin suhteenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen pääasiassa näinä monina vuosina ollut salanimellä, mutta käsitin, että plussassa pitää olla omalla nimellä (tai niin siellä luki) samoin kuin facebookissakin, siten ajattelin, että mitä sitä peittelemään, olen kuka olen. Mutta ei olisi kannattanut mennä omalla nimellä. aluksi meni ihan hyvin ja kaikki olivat tosi kannustavia sielläkin, mutta yksi pystyy kaiken pilaamaan.

      Nyt olen oikeastaan tosi helpottunut, koska työmäärä kasvoi liian suureksi ja haluan pitää vapauteni tehdä mitä aamulla mieleen tulee. Blogi-into pysyy, tämä on nyt sopivan kokoinen ja innostava porukka.

      Poista
  5. Joskus meiltä vaaditaan liikaa ja väsymme,minä ainakin, Nyt kun olen jo kauanelänyt ja olen oppinut sanomaan ei, vielä turhaa lipsumista tapahtuu. Minunki pitäisi oppia yksisarviseksi. Ihanat kasvot molemmissa . Minä olen uusi seuraajasi saan kait olla mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai saat olla mukana, niinhän minäkin käyn ihailemassa sinun nukkejasi ja muutakin käden taitoasi. On vain hyvä nähdä erilaisia blogeja ja olisihan Pipsakin ihan orpo ilman sinun blogiasi ja ihania nukkejasi.
      Kunhan saan nuo viimeiset naamat laitettua, niin näytän muitakin nukkehankintojani. Ei montaa, mutta jotain kuitenkin :-)

      Poista
  6. Yksisarvisen ilme on onneksi tiukka. Joskus on viisaampaa perääntyä, kun tilanne ei johda mihinkään, tai jopa pahenee. Hienosti olet ilmeen kuvannut ja kertomuksellasi selittänyt. Alakuvassa ollaankin sitten tosi iloisia. Suloinen, herkkä kuva :-) Olipa ikävää kuulla että on häiriköity. Maailmassa on valitettavasti ihmisiä, jotka ovat joko ilkeitä tai kateellisia, usein molempia. Kateus on paha sairaus, se piinaa ikävästi. Pilaavat monessa yhteisöissä ilmapiirin. Silloin ei voi nauttia toisten tekemisistä eikä omistaankaan, jos pitää koko ajan vertailla.
    Parasta tässä on juuri se minkä mainitsitkin, että saa katsella ja ihailla muidenkin töitä vertailematta.
    Sekä saada mukavia ideoita kokeiltavaksi.
    En ole google+ puolelle laittanut ihan äsken mitään. Viihdyn paremmin blogi-maailmassa.

    Riittää pienemmät ympyrät ja ehtii käydä katsomassa ja kommentoimassa muiden blogeja.
    Omalla nimelläni en ole, enkä aio ollakaan.

    Harmi että sinulle tuli häiriköijä kiusaamaan, mutta onneksi et lopettanut kokonaan.
    Teemataide, taikakuvat ja muut kivat haasteet ovat mukavien ihmisten haasteita,
    En ole saanut yhtään ilkeää viestiä, päinvastoin, kannustavia ja ihania kommentteja tulvillaan.
    Ei anneta ikävien ihmisten lannistaa, Kateus ja ilkeys aiheuttaa lopulta tekijälle itselleen ongelmia.

    Lämpöiset halit ja kaikesta huolimatta iloista viikkoa :-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä omassa porukassa on rattoisaa ja mukavaa, minäkään en ole saanut yhtään ikävää kommenttia, mikä olisi pitänyt poistaa. On kiva kierrellä ja imeä vaikutteita. Ei ole kiva, jos joutuu hätäisesti kirjoittamaan pari sanaa, kun ei ole aikaa muuhun. Vaikka ei paljoakaan kirjoittaisi, tuntuu itsestä mukavammalta, kun saa hetken miettiä ja rauhassa katsella mitä näkee.

      Kohta pääsen taas laittamaan vähän muutakin kuin naamoja, on tämä aika urakka ollut, mutta hyvää harjoitusta. Mielikuvitus on ihmeesti ollut apuna. Välillä en ole yhtään tiennyt, mitä alan maalata, mutta kun alan roiskia värejä, alkavat kasvot hahmottua ja joku sieltä sitten tulee. On tuntunut aivan uskomattomalta välillä. Arjen yksisarvinenkin tuli ihan itsekseen, selvästi alitajunnasta, kun eilinen päivä vielä siellä hiljaa muhii, vaikka olen päättänyt unohtaa koko tapauksen.

      Poista
  7. Hui, kuulostaa pahaenteiseltä! Toivottavasti kaikki on nyt hyvin!? Minä klikkasin itseni VAHINGOSSA plussaan mutta en ole enkä aio mennä sinne tai mitään. Kiitos että vahvistit käsitystäni sen suhteen!
    Yksisarvisia tarvitaan joskus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ..piti vielä sanomani että olen yrittänyt tuota uutta blogiani saada toimimaan, tai toimiihan se..mutta mutta ei kuiteskaan!!! :>

      Poista
    2. Mene pois vain plussaan, tämä oli ihan yksittäinen tapaus ja alkoi siitä pitämästäni yhteisöstä. Olinhan minäkin siellä pitkään, mutta sitten...

      Miten niin ei toimi, ainakin kaikki näytti hyvältä kun kävin. Mikä mättää?? Käynpä vielä katsomassa. Molemmat kulkevat kyllä sivupalkissa, mutta kuvaa ei näy. Tosin pääblogissasi ei nyt ollutkaan kuvaa, kun oli linkki korttiblogiin, mutta sieltä pitäisi kyllä kuva näkyä.

      Poista
    3. Pariin kysymykseen kävin korttiblogissasi vastaamassa. Toivotaan että auttaa :-)

      Poista
  8. Kauniita kasvoja! Vielä tämä viikko loppuun.
    Ja voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vielä muutama niin olemme kunnialla maalissa :-)

      Poista
  9. Olen miettinyt google + liittymistä, mutta tämä taas antoi vähän vahvistusta sille tunteelle, että taidankin pysyä vain näissä tutuissa ympyröissä. Tähän mennessä en ole koskaan saanut mitään ikävää ja pahaa mieltä tuottavaa täällä nettimaaiolmassa.

    Välillä mietin mitenkä naiveilta nämä kommenttini täällä blogissasi mahtavat näyttää muitten silmin luettuna. Mutta olen ainakin vilpitön ja rehellinen ja katselen kuvia ja asioita tunnetasolla.
    En osaa juuri ollenkaan piirtää. Olen lukenut vähän taidehistoriaa ja olen aina ollut kiinnostunut taiteista ja kaikista kauniista asioista ja erityisesti siitä mitä me saamme käsillämme aikaiseksi.
    Ylimästä kuvasta tuli mieleeni jotain kreikkalaista, Aisopos sanana :) Alimmasta taas omenapuun alla istuva onnellinen lapsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensiksikin, niin kommenttisi ovat ainakin minulle kovasti mieleen ja tervetulleita. Olet tarkkanäköinen ja osaat pukea ajatuksesi hyvin sanoiksi, miten niitä voisi joku pitää naiiveina. Kommenttisi ovat erilaisia ja usein näet sellaista, mitä muut eivät huomaakaan, siksi odotan aina mielenkiinnolla, mitä näet, kuten nytkin. Olen aina ihaillut egyptiläistä ja kreikkalaista kulttuuria, arvaa onko mielikuvasi siis mieleeni, myös omanpuun alla istuva lapsi tietenkin :-)

      Toiseksi, minun oli tarkoitus vetää vähän sanojani takaisin plussasta, mutta Millin tuossa seuraavana kirjoittaakin, mitä ajattelin sanoa. Ja sinulle erityisesti, niin kuvasi saisivat kyllä paljon kiinnostusta esim. lintuyhteisösssä tai suomalaisissa kuvaajissa.

      Poista
  10. En minä näe kuvassasi sarvea, Innokas ja keskitynyt ilme hänellä ja vauhti niin hurjaa, että hiukset vaan tuulessa hulmuavat. Alimmaisella on huojentunut ilme.

    Nyt minun on pakko puolustaa Plussaa, suurin osa siellä on asiallista ja rehellistä. Toki yksikin riittää samaan paljon harmia. Sinun yhteisösi sai nopeasti paljon jäseniä ympäri maailmaa. Sinulla vain oli nyt huono tuuri kun kävi niin kuin kävi. Sinut tuntien ymmärrän päätöstäsi.
    Minä tykkään käyttää plussaa, komentoin harvemmin. Katselen vain kauniita kuvia ja niitä riitttää ja paljon! Plussa sopii juuri kuvien jakamiseen, jos haluaa paljon myös kirjoittaa, niin silloin blogi on sopivampi.
    Plussassa olen jatkossakin, se on niin helppo ja nopea tapa katsella kuvia, eikä ole pakko lisätä tai kommentoida mitään, jos ei halua. Voi itse voi päättää mitä näyttää ja kenelle. Helppo jakaa kuvia, vaikka vai yhdelle kaverille ja tehdä sopivan piirin. Ja plussan ja blogin voi pitää erillään. Ei sitä tarvitse alkaa välttämään, on siellä paljon hyvääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luettuani täällä muutaman pelästyneen kommentin plussaan lähdön peruumisesta, minulle tuli itsellekin mieleen, että hui, nyt ei ollut tarkoitus säikyttää kaikkia, kertoa ainoastaan, miten minulle kävi ja ehkä vähän varoittaa, että ottaa varovaisemmin kuin minä.
      Minähän innostun aina kaikesta uudesta vähän liikaakin, niin kävi plussankin kanssa. Liityin moneen yhteisöön ja koska olen myös innokas kommentoimaan, nimeni ja kuvani näkyi etusivulla usein. Siitä johtui, että sain seuraajia liikaakin.

      Oma yhteisö taas oli jännittävä kokemus ja alussa se tuntui huisin hienolta, silloin meitä oli tällainen Teemakuun taiteen kokoinen ryhmä. Mutta lumipallo lähti pyörimään ja yksi ja toinenkin halusi liittyä yhteisöön. Maailma on suuri, siksi porukka lisääntyi nopeasti. Ei tarvitty kuin yksi, joka himoitsi yhteisöäni ja minä onneton lupasin sen hänelle tuntematta häntä tarpeeksi. Vasta sitten alkoi tulla eri puolilta plussaa negatiivisia varoituksia hänestä. Ja aloin itsekin nähdä hänen omituisia touhujaan. Ja loppu oli silkkaa farssia, mutta se ei ollut plussan vika vaan tämän ihmisen ja osin tietenkin minun varomattomuuteni.

      Mutta nähdäkseen hienoja kuvia on liityttävä yhteisöihin. Moni on sanonut, ettei tiedä mitä siellä tekisi. Juuri yhteisöt ovat se tärkeä juttu. Jo ennen tätä selkkausta olen joutunut estämään yhden suomalaisen ja yhden saksalaisen liian innokkaan "ihailijan". Onneksi siellä on mahdollisuus estää, jos ei halua läheisempään tuttavuuteen jonkun kanssa. Nyt estäminenkään ei riittänyt minulle, vaan halusin paeta varoiksi kokonaan.
      Plussa ja Facebook ovat tavallaan samanlaisia, mutta kuvien näyttämisen kannalta plussa ehdottomasti parempi. Aina voi kokeilla jos kiinnostaa, aina sieltä pääsee pois.

      Poista
  11. Päättäväisyyttä ja huojentunut nauru. Miksi tapella outojen ihmisten kanssa, hyvä kun peruutit. Mukava siellä on kuvia katsella ja joskus joku itsekin mukaan laittaa. Sinulla vain on ominaisuus vetää ihmisiä puoleesi ja seassa on aina ei niin rehellisillä aikeilla varustettuja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin sinisilmäinen ihmisten suhteen, hiukan voisi olla varovaisuutta mukana. Toisaalta jos alkaa koko ajan pelätä ja varoa, niin mistään ei nauti eikä ole enää kivaa. Mennään siis täysillä vaan edelleen, mutta ainakin toistaiseksi vain täällä omien joukossa. Ihan riittävästi on puuhaa täälläkin, sormet maalissa nytkin kirjoitan, kun juuri maalasin kirjan kannen reunoja. Tänään taidan vähän raottaa, mitä on tulossa ...

      Poista
  12. Ikävä, että on ollut hankaluuksia. Vinksahtaneita ihmisiä riittää joka paikassa, mutta heitä ei pidä ottaa tosiaankaan mukaan. Kaikesta negatiivisesta pitää pysyä erossa. Kuulostaa mielenkiintoiselta tuo sinun uuden kirjan teko. Runoja? Proosaa?
    Minullakin pyörii päässä uusi Tuulikki tarina, mutta vielä siinä on kehittelemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt alkaa onneksi unohtua koko kelju juttu. Onneksi kirja on pitänyt nyt mielenkiinnon muualla. Tästä tulee taidekirja, ehkä jokunnen runo, mutta pääasiassa kuvia.
      Onnea Tuulikin matkaan :-)

      Poista
  13. Hienoja ovat nämäkin kasvosi. Tykkään molemmista. Yksisarvinen on jopa kiehtova.
    Olen aina ihmetellyt kuinka ihmiset ehtivät olla niin monessa paikassa päivittämässä juttujaan, kun minä hidas Pohjois-Pohjalainen en aina saa tätä yhtäkään blogia pidettyä ajantasalla.
    Paljon kuulee kaikkea ikävääkin tapahtuvan tässä virtuaalimaailmassa ja harmillista kun on juuri Sinulle tullut häiriköintiä.
    Mielenkiinnolla odotan myös kirjasi valmistumista, siitä tulee Sinun taidoillasi varmasti aivan upea :-)
    Vielä muutamat kasvot ja olemme tehneet aikamoisen urakan !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuninnostuksessa kasvoja syntyi helposti, mutta huomaa kyllä, että loppua kohden alkavat ideat hiipua. Minulla tuo kirja vielä vie huomiota muualle. Olisi kiva siirtyä jo kokonaan siihen. Mutta kesken ei urakkaa jätetä, kun aloitettu on. Muutama naama enää, kyllä me ne puristetaan, joohan :-)

      Jokainen tekee täällä omaa tahtiaan, minulle tulee postauksia liiankin tiuhaan, mutta kun naamahaaste on ohi, niin vähän varmaan rauhoittuu...ehkä :-D

      Poista
  14. Hyvä Sinä, pysy täällä meidän kanssa vaan, me ollaan täällä aina!
    Nettimaailma on joskus tosi julma ja sääliä ei tunneta! Sellasia pettureita siellä liikkuu monia, pitää olla varovainen kyllä.
    Yksisarvinen nainen oli kuitenkin ihan hieno, erikoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä teidän kanssa on turvallista, mutta harvinaista se on, että tulee ongelmia. Ensimmäinen kerta tämä minulle, kun tällainen sattuu. Ei olisi kannattanut lähteä liikkeelle omalla nimellä, niin ei olisi ollut väliä. Toisaalta ei tässä olisi nimikään auttanut, minä kun en tykkää alkaa riidellä omalla tai vieraalla nimellä. Joskus on parempi paeta kuin alkaa riidellä, vaikka sarvesta apua olisikin.

      Poista
  15. Toivottavasti et yrittänyt minulta piiloutua! Raikas valoisa uusi sivu aukesi yllättäen. En tee mitään vaan mihinkään en ehdi! Kaunista. Kirjasi on kuin korulaatikko! Inspiration hehkua! Mitä, jos hetkeksi pitäisit pienen tauon ja vastaisit haasteeseeni, se ei vie vikkoja :)

    http://wondersbykaari.com/2015/02/26/tanaan-sinua-kohtaa-onni/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yrittäen paeta sinua :-)
      Joskus on vain kiva pestä kasvonsa, kevätvalo kun paljastaa kaiken.
      Tulenpa katsomaan haastettasi, kiitos kun ajattelit minua...minulla on jo pieni aavistus Susulla kun kävin tässä taannoin ;-)

      Poista