keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Teeman 13 kollaasi



Teemakuun taide, teema 13, musiikki. Kollaasi tehdyistä töistä.

Musiikin myötä toivotan kaikille OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

KIITOS Millille ja Estherille mielenkiintoisesta ja haastavasta aiheesta. 
Jännityksellä odotan seuraavaa haastetta :-)





tiistai 29. joulukuuta 2015

Teemakuun taidetta ja musiikkia



Keinun edelleen Teemakuun taiteessa Tomi Metsäkedon Keinun mukana.
Teemassa 13 aiheena on siis musiikki. Tässä vielä linkki lauluun, jos haluat palauttaa mieleen.

Tämä neljäs kuvani on kohdasta "...värähdys vaan / mua käy keinuttamaan..."

Viides kuvani "...kuu kaartaa / takaa pilven näkyviin..."



Ja kuudes kuvani on kohdasta "...ajatukset hiljaisuus saartaa / odotus on kutsu ihaniin juhliin..."




torstai 24. joulukuuta 2015

Kurrekalenteri 2015, 24.12.2015. Hyvää Joulua



Oikkee HYVÄÄ JOULUA teil kaikil ny si vaa. Ja tattista tosi paljo, et olette jaksanu meit kattella, vaik ollaa vaa tällasii pienii oravii.
KIITOS vilkuttava Kalle, Kaisa, Kille, Ville, Pipsa ja Papu

Uunaki pyys sanomaa terveiset, se mene tyttäres tykö herkuttelemmaa ja vatsaa kasvattammaa.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Kurrekalenteri 2015, 23. päivä


— Tsuh, tsuh, grrr, tsuh, tsuh, grrr, grrrrrr
— No mikäs ny o hätän?
— Sääki viäl, jo kaks järkytyst, mää saa koht syrälaaki.  — Mää ole ain luullu, ettet sää voi tul siält ruudu takkaa tän pual. Ja sit sää viäl puhutki. Mää ole luullu, et sää ole semmone tuntemato kattoja siäl vaa...
— Kyl mää voi men takasi, jos sul o nyt paha paik.
— Nii o, tosi paha. Men sää vaa, nährää joku toine kert, ko mää en oo näi hermostunu ja järkyttyny.

— Tsuh, tsuh, grrr, tsuh, tsuh, grrrrr...
— Moi iskä, mikä sul o?
— Mistäs te siihe tupsahdit...mul o vaa vähä paha paik, enkä mää tiärä mitä mää tekisi...
— Me ollaa jo aika isoi, kyl sää meitil voit kertto.
— Ootte te isoi Ville ja Kille, mut tää taita ol vaa mu ongelma.
— Sää sanoit, et joulu jälkkee mee saadaa opetel pärjäämää iha ite. Eksää vois aloit harjottaa meit jo ny ja anttaa meiti auttaa.
— Tää taittaa ol vähä liia vaikja juttu, mut pakko kai se o muilleki kerttoo. — Mää ole koko syksy keränny semmost jemma joulu vart yhre juure al ja ny joku o ryästäny kaik herkut. Apua, oikkee ottaa syrämest, ko mää ajattele... — No, jopa tul hiljast, mitäs mää sanosi.
— Tota iskä, mun täyttyy ny paljasta yks juttu. Älä ny suutu, mut emmää tiänny, et se ol sun jemma.  Mää taisi vahingos löyttää sun jemma. Anteeks ny vaa.
— Mitä, mitä!!! Mitä sää teit niil kaikil? San se ny äkkii ensteks, oikke äkkii..
— Ne on mu sänky al, kaik o talles, rauhotu ny.
— Onks ne talles viäl, kaik vai, punase marjatki?
— No, o, o!
— Huh huh! Näeksää ko hiki valuu otsalt iha helpotuksest? — Mut Ville, ymmärräks sää ny, et ei voi men ottama kenekkä jemmoi. Ny se ol mun, mut se olisi voinut ol jonku viimene varasto ja sit se olis voinu kuall pakkasil, ko jemma oliski karonnu.
— Nii, tota, emmää sitä ajatellu...
— Täst tais tullakki hyvä kasvatukse paik.
— Juu, kyl täst tul, mut kyl mää ny ymmärrä. Mut eiks senttäs ol tärkkiä, et kaik o talles ja meijä joulu kans.
— Nii, meijä joulu o talles ja se onkki jo huame. Joulu o jo ovel...sanota.



tiistai 22. joulukuuta 2015

Kurrekalenteri 2015, 22. päivä



Mikäs tual vilaht? Ol se. Ei nyt senttäs. Mut o se, ny mää näi kunnol. Punane pipo vaa vilaht. Se tarkkailee selväst jottai. Ei muu ainaska, mut poja ova tual ulko jossai. Juu, ny mää kuuli niitte ääne.

Ne ova ollee nii ihmee kiltist. Enne oli ainaski pari tappeluu päiväs, ny ollaa nii kaverei. Nytki ne etsii tualt jottai jäkäkät ja pualukanvarpuiki...mustikanvarpuiki vähä ja vielä pienii kuuseoksii. Ny taitaa saaha Kaisa-äit jottaa nättii.  Onk ne olleskaa ne meijä kauhukakara? Kyl piipalakkine ny tuli oikkiaa aikkaa. Kerraski näkee toisenlaise poja.

Terveissii pukil vaa, hyvi tääl mennee...
Terveissii sul kans...
Ajatel, koht o joulu. Piänetki pääsee taas kunnol nukkuma.


maanantai 21. joulukuuta 2015

Kurrekalanteri 2015, 21. päivä



Oho, mitäs tää ny o. O valoisamppaa ko päiväll. Onks tää ny se joulukuu mist isot puhuva? Vai jokos se joulutäht o syttyny, se ko menee sit kuulemma sinne talli pääll. Ei kait se viäl se voi ol.

Mää näi päiväl ko UUna oli reissus, et se iso jonk kans Uuna assuu, et se lämäyt ove kiin ja sit se rupes taputtelemmaa taskui ja kaivelemmaa ja tunnustelemmaa. Semmosii ärriiki kuulus tuleva, sillai ärtyneest. Sit se rupes kaivelemmaa tualt puutarhast yhre kive juurest, mut ei se mittää löytäny. Sit se miättis ja miättis ja men sit polvillee tonne sokkeli viäree ja siält se löys sen metallpala mil päässee sissää.

Kyl mää sen paika ole tiänny, mut mää ole ajatellu et on aik vaikjaa sama aikasest kiärttää sil rautasel ja yrittää väänttä kahvast ja sit viäl tyänttää ove auk. Olis vaa se ollu aika jänskä mennä joku kertta kattomaa kummost niil o tual sisäl. Olenha mää ikkunast jottai nähny, mut ain vaan kimmeltää niin pal.

Mää meinaa ny täl sitä, et jos toi iso o laittanu noi kirkkaa valot ja tullu illal ulos jottai hakemaa. Jos se sit on vaik unohtanu taas ton metallise ja jääny ulos ja valo kans pääl. Tai onha se voinu pelkästää unohtaa noi valo.

Nyy mää tiärä, toi o se toivomustäht. Emmää o sitä noi hyvi koskkaa nähny. Ny saa sit toivoo...
Älä yrit, emmää sitä sul kerro, ei sitä eres saa kertto. Jos kerttoo mitä o toivonu, nii ei se sit toteuru. Olipa hianoo, et mää näi tämä just enne joulu.

Tul ny kiirust kattoo, ni sääki saat toivo...




sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Kurrekalenteri 2015, 20. päivä



— Apuu, mää en kestä ennää, mää en KESTÄ!
— No mut pikku-Papu, mik ihme hätä tääl ny o?
— Mää en jaks ennää valvoo, minnuu väsyttää niin pal.
— Miks sun ny  pittää sit valvoo?
— No ko pittää laskee montaks yätä jouluu o. Ehän mää pysy laskuis jos mää nuku. Joku yä voi mennä ohitte tai sit mää laske yhre yä kaks kerttaa jos mää vaik herrää välil. Mite mää voi pyssyy laskuis jos mää e valvo ja laske.
— Mut jossää et nuku, sää et jaks viättää jouluu olleskaa.
— Mitä mää sit tee?
— Entäs jos sää valtuuta luatettava laskija sun tilal?
— Kuka semmone ny vois ol, et nii hullu homma ittelles ottais?
— Sun äitis tiätty, määhän tee vaik mitä sun pualestas.
— Mut valvokssää sit kans?
— Valvo, valvo...ja mul onki viäl vähän salasii puuhii, ne o hyvä tehrä tällai yäl nii kukkaa ei nää. Men nyt vaa nukkumaa siit. Mää herätä sunt, jos jottai epäilyttävä sattuu, jos vaik kaks yät yrittää mennä sama aikasest.
— Tattista mutsi, sää ole reilu. Hyv yät ny sit.
— Hyv yät vaa, nukuha makkoisast.


lauantai 19. joulukuuta 2015

Kurrekalenteri 2015, 19. päivä



Päivä päivält joulu tule lähemmäs, fiilink lissääntyy ja pala palalt kaik alkkaa olla valmist.
Kalle o ahkeroinu, mut nii o Kaisaki. Hää o leiponu jos vaik mitä ja lapse ova saanee kaapia taikinaa pienil sormillans. Voi mitä herkkuu se o ollu. Silmä pyöreinä ne ova nuuhkinee ja nuollee.

Kalleki saa senttäs maistiaisii, et jaksa taas touhut ja kiivet. Piparit ova tosi hyvii, mut enite Kalle tykkäis kans taikinast, mut eihä hää ny voi sin änget. Lapsie pittää saaha kokea se ihanuus.

Vaik joulust o paljo puuhaa, ni kyl se o mukava ko kaik touhuva ja yrittävä keksii jouluks jottai kiva tai hyvä koko porukal.

Mitäs sää ole tehny? Onks kaik jo valmist? Et kai sää hermostu noitte tekemiste kans? Ei se niin kauhia nuukaa ol, mitä kaikkee tekkee. Koha nyt vähän jottai hyvää o ja kaikil mukava olo.




perjantai 18. joulukuuta 2015

Kurrekalenteri 2015, 18. päivä



Villel o jottai salaist menos. Sen o nähty menevä erestakasi reppu seläs. Mitä ihmett se nyt puuhaa.
— Shhh! Ol hiljaa siäl, ettei kukkaa huamaa. Mää löysi tosi hyvä jemma yhre puu juure alt. Siäl o vaik mitä herkkui. Mää kätke ne mun sängyn al ja sit yllätä kaikk jouluna. Tää o mahtava juttu.


(Voi Ville, ettet vaa pilais jonku toise yllätyst....)





torstai 17. joulukuuta 2015

Kurrekalenteri, 17. päivä



— Ahaa, jää on jo sulanu.
— Juu, tää o oikke raikast ja hyvä ny. Tul ny juama siält....Mihi sää jäit?
— Tota, mää vaa, ko sää ole nii ihastuttava Kaisa...
— Mite sää siält muka munt näet?
— No, tota, sää ole nätti täältkipäi.
— Älä yrit, kyl mää tiärä, et mun takamus on taas levinny. Joulu jälkkee mää kyl ruppee taas kuntoilemmaa ja laihduttammaa.
— Etkä rupia, sää ole hyvä just noi.
— Tul ny pos siält, mul mene ves väärää kurkkuu, ko mää tiärä et sää tuijota siält.
— Hyvä o hyvä o, tullaa tullaa.... Mut Kaisa...
— Nii, mitä ny viäl?
— Mää tykkää sunst ♥




keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Kurrekalenteri, 16. päivä



Huhuh! Kyl tää aikamoist o tällase suurperhee kans. Eikä tää oikeestaa viäl ol suurperhe, jos ajatellaa vaikk metsähiirtä tai lintui, ko ne voi saada kerral vaik kuuski tenavaa tai vaik viäl enemmä.
Sit ko saa ton poruka illal nukkumaa ja o hiljast, ni on ne nii mukavii katel. Sit voi ite vähä rauhottuu ja ol omis aatoksis.

Mää vähä luule, et kyl täst viäl tulee mont tiukkaa päivää noitte kans, ko niinpal jännittävä jouluu. Kai se on semmone toiveitte kelo ja haaveide kannonkolo jok on täynnänsä herkkui ja kaikenmaailma pelei, mist mää en ymmärrä yhtikäs mittää. ...Kai sitä o hyvä jottai haaveil.

Mitäs mää sit haaveile...Kai mää haaveile, et kaik mene hyvi ja saa noi isommat kunnial maailmal. Joulu jälkke niit täytyy kyl ruveta opettammaa pärjäämää ittekses.

Mitäs sää sit haaveile? Haaveileks sää herkuist vai jostai semmosest, mitä ei saa käsil kii?


tiistai 15. joulukuuta 2015

Kurrekalenteri, 15. päivä


— Täälläks Pipsa o? Me vaa iha vähä pelattii Killen kans ja sitten se oli jo hävinny.  Huh, mite me säikährettii. Onks Pipsa loukannu, vai miks sä sitä kannat isukki?
— Jalan pikkune o loukannu. Mitäs isoveljet siihe sanoo? Kenes piti vahtia?
— No meijän piti, tiäretää, mut ku toi o nii vikkelä. Pään ko kääntää ni se o jo jossai karkuteil. Ei me jakseta enää, meki ollaa lapsii viäl.
— Niinhä te ootte, mutku tää jouluaika on semmost, et äitil ja isukil o monelaist puuhaa, et saataisii mukava joulu kaikil. Yrittäkääs ny viäl vähä jaksa.
— Joo joo...



maanantai 14. joulukuuta 2015

Kurrekalenteri, 14. päivä



— No kukas se tääl iha yksi taapertaa? Missäs Kille tai Ville o? Etsää saa yksi tänne tulla kulta pien Pipsa!
— Emmää jaks enää tual orottaa ja orottaa. Mää tuli etsimää sitä jouluu. Misä se oikke o, miksei se jo sit tul.
— Ei sitä täält löyrä, kyl se sit tulee sinne kotipesää, pakko vaa malttaa orottaa. — Loukkasiksää jala, ko siält hyppäsi alas, vai putosiksää.
— Mää luuli et tääl on pehmiää lunt, mihi hypätä, mut ei tääl mittää o. Kille ja Ville taas narras munt.
— Ei narrannu, tääl oli lunt, mut se suli taas pois. Kyl uutta sit taas tulee. Varmaa jouluks tulee, nii saaraa valkea joulu. Mut essää vastannu, et sattuuks jalkkaa.
— No, kyl sitä vähä sattuu.
— Tulepas tän isuki selkkää, ni mennää takasi turvaa ja lämpimää. Äiti hellii tassua, ni kyl se siit parenee.


sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Kurrekalenteri 2015, 13. päivä



Voik tän ihanammi päivä enä alkka, onk ihanamppa aamuu ko tää, muut viäl nukkumas ja mää saa syärä rauhas  -  aamupala. UUna o tiputtanu iha mua varte pähkinöi maaha, ko se o täyttäny lintulautaa. Ai et maistu hyvält.

Oikke hyvä aamu teil kaikil! On se ollu mahrottoman mukava ko teit o käyny munt kattomas niin paljo. Mää iha ihmettele, mite teit nii pal onki. Tattista vaa.


lauantai 12. joulukuuta 2015

Kurrekalenteri 2015, 12. päivä


— Hei, hei Kille, varopas ny vähä, koht puttoot siält. Mitässää tääl ulko teet, sun piti vahtii niit piänii?
— Mutku tääl o nii ihanaa uut lunt, oli iha pakko tulla vähä hyppimä.
— Ny äkkii takasi sisäl, ennenko piänetki änkee ulos ja puttoova suaraa kati suuhu. Äit tule iha koht, sit voiraa kattoo joku kiva paikk, jos melskata. Otetaa Ville kans mukkaa, mut piäne saa kasva viäl.
— Okei iskä, tehrää nii, mut emmää millää malttais orottaa äitii.
— Kyl se siält koht tule, koita nyt maltta vähä. Mees ny siit!
— Ok, ok ....





perjantai 11. joulukuuta 2015

Myyttiset parantajat saapuivat



Näin niin kiehtovan "The Healers" (Parantajat) -maalauksen Susannalla, että ehdotin toista vaihtoa, vaikka olimme juuri edellisen tehneet.

Tässä työssä on menneiden polvien taitoa ja taikaa, pakko tämä oli saada. Monenlaista kremppaa kun tässä on itsellä, niin kaikki apu on tarpeen.

Työn tausta on tosi hieno teksteineen ja kasvojen kuvioita katson ja ihailen aina vaan. Tämä on erikoinen, mutta erityisen upea työ, kovasti mieleeni. Värit ovat tässä vähän keltaisemmat kuin todellisuudessa, mutta mistä sitä aitoa valoa saisi kuvaukseen.

KIITOS SUSANNA tosi paljon tästä hienosta työstä. Aarre!!!






Kurrekalenteri 2015, 11. päivä



— laa...la...la...laala...ja miäl hell on jokkaisella, ko joulu o....ko joulu o.... — Oho! Terve hiirulaine, ei tartte munt pelät, ny o joulu ja kaik o kaverei, emmää sunt syä. Mitä sul kuuluu? Oleksää löytäny jouluks tarpeeks ruokkaa.
— Morjens vaa...Onks se ny varma, et sul ei o nälk?
— Ol ny rauhas vaa, mul o posket täynn. Tää o hyvä paik tää lintulaura alust.
— Joo, määki käy tääl ain aamul aikasi, ko o viäl hämärä. Sillo ei kukka huama, ko mää livahra täält kolost. Mul onki jo hyvät varastot jouluks.
— Onk sul isoki pesue siäl kasvamas? Meinaa vaa, et paljoks ruakka mene...
— On tual kuus rääpälet kasvamas. Mul o pitkä käytäv ja siäl kauka ne ova turvas, ei eres katti pääs sinne ast, etkä sääkä eres joulu jälkke.
— Ei mul nyt mittä taka-ajatuksi ol, mää ole ny nii hyväl miälel, ko o joulu tulos ja mulki o hyvät ruakavarastot. Mukula ova kiltist, ko saava vattansa täytte. — No, mun tarttee men lapsenlikaks vuarostani, et Kaisa saa jottai tehtyy. Hyvä joulu ny vaa sit sul, jos ei enä satuta näkemää.
— Hyvä joulu sul sit kans ja terveissii perheel. (Voi hyväne aika, lähetäksmää oravil terveissii, joulu o sekottanu munki pää. Täst e kyll kerro kellekkää.)

*********************************

(Tämä on oikea kuva, jonka nappasin ikkunasta. Hiukan olen tähän suurentanut hiirtä, että se erottuisi paremmin. Ai, niin, tonttulakin sentään tein. Terveisin UUna)




torstai 10. joulukuuta 2015

Kurrekalenteri 2015, 10. päivä



Ohoh, onpas pitkä päivä takan. Kaukan ol ruakka tänä. Hiukka o poskis tuliaissi tenavil, mut ei näist suurt juhla saara aikaseks. Onneks piänimppie vatsa tule täytte jo  parist pähkinäst, mut isommat tarttee vähä enemmä. Eikä koko aikka voi isoi laittaa piänte lapselikoiks, et Kaisaki pääsis hakkee ruakkaa.

Joulukätkö on senttäs aika mukavas hantis, kyl täst joulu tule.  Huhuh, pitiks tää kotiki tehrä näin pahukse ylös, ettei meinaa kiivetä jaksaa. Mut tääl me ollaa piilos, eikä kukkaa het löyrä.

Sul mä voi paljastta, ett emmää täs männys asu, mää vaa hämää, et jos joku seuraa munssee, nii ei ainaska het löyrä oikia paikka. Tos suures kuuses mää asu, mää hyppää tualt latvast sinne. Mää jo säikähri ko Uuna rupes puit kaatamaa. Mää luuli et nyt menee kotipesä, mut onneks ei meijä puu senttäs. Olis se ollu surkjaa olla joulu ilma kottii. Ny o hyvä.

Hyv yöt ny vaa sit... vai onks sul aamu...Ne sanova, et toisel pualel maapalloo o ny aamu ja toisil ilta. O se iha merkillist, sit ei mu piän pää ymmärr laisinkka.




keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Kurrekalenteri 2015, 9. päivä


No voi pihlajamarja ja kuusekäpy!! Mää löysi just hyvät herkut, mutt ny suuta kuiva ja lamp o jääs. Ajattel vähä, milt kitalaess tunttu, ko on syäny kuivii käpyi. Tai emmää niit syäny, vaan siämene siält sisält. Kaikk kuare mää viskeli Uuna pihal. Hihih, siin sitä taas o haravoimist.

Jos mää oikke tuijota ton ikkuna, ni tulisko se taas rikkoma ton jään. On se enneski tullu. Ja ajattel, heti ko se rikko jää, niin tintin penskat tulee siihe uimaa. Uimaa talvel, on ne kans merkillissi. Ja siit sit pitäis juara. Ei o eres lunt ennää, mitä kiälel vois lipota.

Ai pahus, nyt mää unohri mun laki ton kuuse. Kai maar se pittää hakkee, muute tulee Kaisalt kokkarei.

Mitäs sul kuuluu? No sul, sul...

tiistai 8. joulukuuta 2015

Teemakuun taidetta



Teemakuun taide, teema 13, musiikki 2/6

"yön rauhaa / pääsky piiloon painaa pään / tähdistä solmin näin nauhaa / kiedon sen kaulaa kiertämään / kun jään..."

Työt olen maalannut vesiväreillä, sitten jatkanut kevyesti akryylillä ja tähtiin olen käyttänyt kimalleliimaa. Tähdet eivät kunnolla näy, mutta sama ongelmahan on ollut kaikissa hopeatöissä. Ensimmäisessä työssä vähän sumopaintia keinuntaan.


Musiikki 3/6

" / keinuun sinisen taivaan / keinuun meren ja maan / leijun usvassa laivaan ..."





Nyt paljastan jo laulun. Erityisesti olen ihastunut näihin Sinikka Svärdin sanoihin, mutta kyllä laulajakin on tähän kappaleeseen oikea.

Tomi Metsäketo: Keinu 


Kurrekalenteri, 8. päivä



Oho, ny alkko sit sattaa lunta. Kyl lapse ny riamastuu. Tulisipa kunno kerros sama tien niin saisiva oikke liuku ja melskat.

Ko Kaisa näki nää hiutaleet, nii hää innostu heti itekki tekemää hiutaleit koristeiks jouluks. Haluuksää nähä millasii Kaisa on tehny.




Ensteks hää leikkeli isompie tenavie kans paperist lumiutaleit. Taitteliva neliöpaperin ja sit leikkelivä kaikenmoisii koloi. Mut ei siin viäl kaikk. Sit he kastoiva nää hiutaleet sulaan taliin mont kertta et niist tuli oikke paksui. Kyl meil tulee hianoo jouluna.





Kalenteriin innosti Sisko Taikakuvineen:


maanantai 7. joulukuuta 2015

Kurrekalenteri, 7. päivä



Mitäsää siäl kurkit? Eksää tiärä et ei joulu ajois saa ol nii utelias. Joku voi tehrä vaik sul joululahjaa ja sit kaikk menee pilall ko sää häiritte, tai jos sää näjet mitä mää tee, nii ei se sit enää ol mikkää yllätys.

*******************

Viäläksää siäl ole, men ny pois, enneko mää hermostu. Joululahjaa tulee semmone huano värinä, jos sitä hermostuneena tekkee. Pittää ol lämpimii ajatuksii ja muistell kaikkee kivaa mitä o saaja kans tehny. Sillo lahjast tulee mialune ja se antta saajal mont hyvä tunnet ja ajatust. Ymmärräksää?
Mee ny sit tekemää vaa omii lahjoi. Mee mee...




sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kurrekalenteri, 6. päivä, Itsenäisyyspäivä



Mää ole suamalainen orava, mää haluun olla suamalaine, siks mulleki on tärkeetä tää itsenäisyyspäivä. Aamulla heti ko mää herää, mää mene oksalle orottamaa et ihmiset alkka nostaa lippuja salkkoo. Pipo pois pääst ja hartai miäli. Onneks noi tenava nukkuva viäl, etteivä mekasta ja häiritte. Kyl ne mukavii o, mut nii piänii viäl. Kyl te sit neki tulette näkemää.

OIKKE HYVÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄ TEIL KAIKIL!




lauantai 5. joulukuuta 2015

Ystäväpostia taidevaihdon merkeissä




Sain niin paljon niin upeaa postia, että alan nyt vasta toipua. Ota sinäkin tukeva tuoli allesi, muuten et kyllä pysy jaloillasi.
Sain pullistelevan kuoren ystävältäni MAAHISELTA. Tämä ensimmäiseksi näyttämäni maalaus on tärkeä, mutta kerron siitä vasta viimeksi, vaikka näytinkin kuvan ensimmäiseksi ;-)



Teimme Maahisen kanssa taidevaihdon ja varsinainen työ, josta lumivyöry lähti liikkeelle, on vasemmassa yläkulmassa oleva työ "Menneisyys". Valitsin sen Maahisen töiden joukosta. Tein kollaasin, koska halusin näyttää yksityiskohtia tästä hienosta työstä. Oikean reunan kauniit kaaret ovat erityisen hienoja. Alaosa muistuttaa minusta kerroksellista puupiirrosta. Todella taiteellinen ja hieno. Symboliikkaa täynnä koko maalaus!






Ekstrana sain tämän huikean "Ystävän tuki -maalauksen". "Siinä kaksi pingviiniä yrittää päästä jäisten kuilujen välissä olevasta reijästä merenrantaa kohti. Toinen rohkaisee toistaan uskaltamaan." Näin Maahisen sanoin ja minä olen kuulemma se rohkaisija, siitä olen iloinen, jos voin ja osaan näin tehdä. Upeaa palettiveitsitekniikkaa ja pingviinit ovat aina olleet lemppareitani.





Erikoisena ja hienona korttina mukana oli symbolikartta. Tämä kiehtoo tietenkin minua kovasti. Vähän aikaa sain etsiä, että löysin vasemmalla alhaalla olevan merkin selvityksen. Jupiterhan se tämä, nähnyt olen, mutta en muistanut.






Tämän maalauksen halusin näyttää heti, mutta nyt kerron siitä. Vihjaisin nimittäin Maahiselle, että tykkään noista sinisävyisistä maalauksista, kuten hänen Jääkuningattarensa. Jotain kummallista kuitenkin tapahtui tämän "Yksinäisen"-maalauksen kohdalla. Tämä kiehtoo ja ihmetyttää minua, koska tunnen niin voimakkaasti, että tämä olen minä. Näen norsun jalkojen alla menneisyyden kylän, mutta samaan aikaan suuren vanhan purjelaivan, sellaisen, jossa oli korotettu perä. Laiva on joutunut myrskyyn ja yksi masto on jo katkennut. Tämä on siis tapahtunut menneisyydessä, se ei ole tulevaisuuden näky. Ympärillä on muutenkin historiaa ja menneisyyttä aina vaan lisää ja lisää.

Maahinen kirjoittaa norsuista "Norsut ovat upeita eläimiä. Laumastaan hyvin huolta pitäviä. Viisaita eläimiä, joilla on paljon opittua perimätietoa. Eläimiä, jotka kunnioittavat jopa edesmenneitä lauman jäseniä, kärsällään hellästi silitellen niiden jäännöksiä." Tämä on yleistä tietoa, en kehu tällä osuudella itseäni ;-))

Yksinäinen-nimi on minun antamani, koska Maahinen antoi minulle tehtävän antaa nimi.
On aika kummallista, että vaikka touhuan täällä kovin, minulla on ystäväpiiri ja läheisiä, joista pitää huolta, tunnen silti olevani tämä yksinäinen. Ja haluan olla tämä yksinäinen. Jos joskus on monta päivää peräkkäin ohjelmaa, olen aivan näännyksissä, koska en ole saanut olla yksin, omassa rauhassani, omien maalieni kanssa.

Tämä huikaiseva valo, rytmikäs väri ja kokonaisuus on todella mieleeni, vaikka luulin, ettei punainen ole, mutta kyllä se vaan on. Tällä tavalla esitettynä punainen on erityisesti mieleeni.

Mutta Maahinen, tämä kaikki on LIIKAA, ei näin paljon kuulu ekstroja lähettää??? Ei ihme että sinulla on siellä kiirettä pitänyt, kun olet tehnyt niin paljon kaikille.
Iloisena ja ylpeänä laitan maalauksesi hyllylleni - en kansioon vielä pitkäääään aikaan.

 ♥♥ SYDÄMELLISET KIITOKSET MAAHINEN ♥♥




Teemakuun taide, teema 13, musiikki 1/6

"Joulukuun teemana on MUSIIKKI
1 Laulu = 6 Taidetta
Valitse yksi haluamasi musiikkikappale, luo siitä kuusi erilaista teemataidetta."




"Niin hiljaa / lämmin tuuli tuudittaa / kypsynyttä kultaista viljaa / yön rauhaa..."

Maalaus 1/6: 

Vielä en paljastakaan laulua. Joku voi kyllä tunnistaa. Vasta seuraavan kuvan yhteydessä paljastan laulun ja laitan siitä linkin.

Olen käyttänyt työssäni monotypiaa, vesiväriä, lyijykynää, puuväriä ja hiukan kuvankäsittelyä, ihan hiukan.




Kurrekalenteri, 5. päivä


Ai, tualha se o. Mää jo hätääntysi, ko se ol iha vääräs paikas. Tai tää lumi ol tehny paikast iha väärä. Mul ol merkkiki kive pääl, mut ny koko kivi o karonnu. - Ette tiärä kui hiano lahja mää löysi Kaisal  jo kesäl. Se ol yhre naru pääl iha vaan orottamas. Aika piukas se ol siin, emmää tiärä mitä ne semmoset hassut väkäse ol, mut saimmää se sit irti. Pörröne ja pehmone, melkest ko Kaisa ite.
Mihis mää nyt viä tän kuivumma, ko lumi on varmaa kastellu. Puuliiteri räystää al o semmone kolo, mist mää mahru sisäl. Sinne mää tän piilota, ei Kaisa sinne varmaanka mee. Mää oikke nää silmissän Kaisan ilme ko se tämmösen hartiahuivi saa. Ei sil tämmöst ol koskka ollu.

******************

Mul o ollu oikke kiirus ko mää o käyny kattomas teiti kaikitte kuvii, mitä te ootte pannu tän Siskon Taikuvien kalenterii. Hianoi o olt.





perjantai 4. joulukuuta 2015

Kurrekalenteri, 4. päivä



Olek sää mittää askarrellu? Meinaa et olek sää keränny vaik olkii, kanervii, puolukavarvui...ja semmosii...niist saa aika kivoi asetelmii tai vaik kranssi ovel.

Mut älä sit unohra syär välil, ettet sit jouluna ol iha naatti. Meijä Kaisa-muaril o kyll paha tapa maistel kaikkee mitä se tekkee jo etukättee. Tiätyst täyty tarkistaa, et tulik siit hyvää, mut ko maistaa kerra, ni sit o pakko maistaa toinenki kerta. Sit vatsa kasvaa. Mut voi se tiätty olla sitäki, että sit talvel meit taitaa taas olla muutama enemmä.


torstai 3. joulukuuta 2015

Enkelit saapuivat



Kaksi ihanaa, huovutettua, enkeliä lensi eilen meille. Nämä ovat Estherin enkeleitä ja tekemiä, jotka tilasin, kun ihastuin niihin niin hänen blogissaan. Enkelit ovat n 25 cm korkeita, juuri sopivan kokoisia minun suunnitelmaani.
Todellisuudessa vielä paljon ihanampia, mitä kuvat näyttävät.




Nämä kuvat otin heti ripistamisen jälkeen vasten aurinkoa. Sitten oli pakko vielä odottaa iltaa ja kokeilla, miltä näyttävät tummaa vasten.






Minulla on tuollainen karvainen valorengas, jonka olen saanut naapurilta lahjaksi. Minusta enkelit sopivat hienosti sen ympärille.
Näissä on ollut valtava työ, miten Esther lainkaan raaski luopua näistä.
KIITOS ESTHER!



Laitoin tämän ajastimella, koska olen toiselle Esterille keittämässä syntymäpäiväkahvia. Yksi vuosi alle 90 ja muistaa paremmin asiat kuin minä. Jos enkeleistä tulee jotain kysyttävää, niin vastaan, kunhan sieltä illaksi kotiudun.


Kurrekalenteri 2015, 3. päivä



Kyl tää joulu o sit kiireist aikkaa. Koko aja noi naise sanoo et viä tää ja hae tää, ei siin auta ko Kalle-kurren mennä ja tulla. Ja o mul sit omiiki touhui, sellasii salaisii, ei niit voi alkka täs kertoo, ko sit ne voi huamata ja koko yllätys menee pilal.

Älä sää ota munst mallii, ota sää semmottis rauhallisest vaa. Kyl se joulu tulee vähemmälläki tohinal. Tiätyst jottai hyvää syätävää olis kiva olla. Sit se tuntuis oikke joulult. Pari joululauluuki vois yhres laulaa, sit ko vatsa olis jo vähä laskenut, ettei iha henkkee alkas ottamaa.




Oikke rauhallist joulu odotust sul vaa...





Kiitos Sisko haasteesta. Tästä tämä alkoi...