sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Valon lapsi

Näe syksyn valo
astu tielle kuin kesään
Olet alaston lapsi
jonka keltaiset lehdet vaatettavat
Sade kaartaa toiselle tielle
Saat unohtaa myrskyn
ja repivän tuulen

Tien valo
on nuoruuden viesti
joka ei sammu koskaan
Olet valon lapsi
vaikka askeleesi jo painaa 


Siskon Taikakuvien haaste 55 on Lohtua lokakuuhun.
Nyt ei löytynytkään kuvaa, ainakaan vielä, vaan syntyi runo.

26 kommenttia:

  1. Tuli niin nostalginen olo tästä. Rakastan niin kahlata keltaisissa vaahteranlehdissä edelleenkin, mieli tyhjänä, vain kahina saappaissa.. Tuli siis aika konkreettinen mielikuva, vaikka tässä on muunkinlaista syvyyttä luettavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä onkin paljon konkreettista, vaikka tosiaan sitten muitakin kerroksia.
      Näen sinut kahlaamassa ja ilo tarttuu minuunkin. Kiitos :-)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! Tuli hyvä mieli, kun tykkäsit.

      Poista
  3. Tuli melkein kyyneleet silmiin, niin totta oli runo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on yksi runoista, joka syntyi tuosta vaan. En aloittanut mitään, mutta piti kirjoittaa ensimmäinen säe, sitten toinen ja niin kaikki tulivat vuorollaan kuin tyhjästä.
      Tämä on itsellekin merkittävä runo.
      Kiitos Tuulento!

      Poista
  4. Runo sopii oikein hyvin ja Valon lapsi mitä kaunein lokakuun lohtu. Minä olen ruvennut tykkäämään ememmän syksystä kun ikää karttuu. Keltaiset lehdet on kuin kultaa kun aurinko niissä kimaltelee. Värikkyys antaa voimaa ja herättää mielikuvitusta. Myrsky ja tuulikaan ei Valon lasta peloita :)

    Kiitos kun osallistuit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen alkanut pitää syksystä. Jotenkin lämpimän kesän jälkeen syksy antaa energiaa, vaikka nuorempana syksy vei voimat ja jopa masensi.
      Jännästi nämä tuntemukset muuttuvat.
      Kiitos Sisko haasteesta ja kommentista :-)

      Poista
  5. Myrskyt ja tuulet unohtui runoasi lukeissa. Valon lapsi lohduttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin toivoinkin käyvän. Kiitos Millin :-)

      Poista
  6. Kaunista hyvin kantavaa, kiitos Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Runo tavoittaa niin monella tapaa, jokaisella eri tavalla.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos Enkuli! Otitko valon mukaasi?

      Poista
  8. Kaunista ja koskettava .valoa lähetän ilmojen halki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos valosta! Meillä on toisenlaista valoa, jota kannamme sisällämme.

      Poista
  9. Kaunis herkkä runo ja ihana yllätys täällä hienojen kuvien keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä runo pulpahti kuvien keskellä ja sitten se päätyikin tänne kuvien keskelle. Kiitos Ninnu :-)

      Poista
    2. Kerroit blogissani huolesi siitä, että oravat syövät pikkulintujen ruoat. Täältä saattaisi löytyä ruokinta-automaatteja, joihin oravat eivät yltäisi. Itse en ole niihin kunnolla perehtynyt (kun meillä oravat ruokailevat lintujen kanssa samoilla paikoilla :) ), mutta luotan, että tuolla BirdLifessä tietävät asian :) http://www.lintuvaruste.fi/hinnasto/info/m-ruokinta.shtml

      Poista
    3. Kiitos, käyn katsomassa. Toisaalta surettaa, jos oravat ovat nälissään vieressä, eivätkä pääse automaatille.

      Poista
  10. Herkkää, mielen syvyydestä nousevaa voimaa joka kaiken kestettyään kantaa aina eteenpäin. Hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus mielen syvyydestä nousee runo, joka yllättää kirjoittajankin. Joskus odottaa hartaasti runoa, mutta mitään ei synny. Runoa ei voi pakottaa, mutta nautitaan tämän runon valosta.

      Poista
  11. Niin kaunis ja koskettava runo!
    Ihan tottakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Harakka! Olet itse niin hyvä runojen kirjoittaja, että arvostan kommenttiasi kovasti.

      Poista