torstai 7. heinäkuuta 2016

Ruikutusta



Tämä on todellisuudessa hieno lamppu, mutta nyt minulle tulee tästä mieleen kaikenlaiset rakkulat ja limapallot, jotka ovat täyttäneet keuhkoni. Jos et kestä ruikutusta ja valitusta, niin jätä tämä lukematta.

Olette tietenkin luulleet, että minä nautiskelen rannoilla, kalastelen ja retkeilen. Toisin vain tämä kesä meni ja menee vielä pitkään. Viime postauksessa jo kerroin hengitysvaikeuksista ja silloin sain kortisonia ja muuta. Luulin, että siitä alettaisiin toipua ja nousta, mutta mitä vielä. Huonompaan suuntaan koko ajan. Olen ollut TYKS:ssä useaankin otteeseen, en kuitenkaan sisällä, mutta tuntikausia tutkimuksissa.

Ensin tulivat siihen tulokseen, että minulla on sydämen vajaatoiminta, se kuulemma yskittää. Mitä tuttavapiiristä olen kuullut, niin ei kellään kuitenkaan tällaista kauheaa yskää ole ollut, joka ei ole antanut yhtään nukkua - tai no - korkeintaa pari tuntia yössä. Vajaatoimintaan määrättiin nesteenpoistotapletteja ja pari päivää tuntuikin, että taitaa auttaa, mutta sitten kaikki vain paheni. Taas oli pakko lähteä lääkärille, vaikka tuntui niin turhauttavalta. Mutta en voinut jäädä odottamaan, koska yskin ja yskin ja yskin. Tämä lääkäri vihdoin kuuli ääniä keuhkoistani, siellä pulputti, rahisi ja suhisi. Hän lähetti minut taas tyksiin. Siellä edelleen tarrattiin tuohon sydämen vajaatoimintaan, vaikka oma maalaisjärkeni sanoi, että eikö ihmisellä voi olla kahta sairautta kerrallaan. Kun sitten tulehdusarvot olivat kohonneet, alkoivat sielläkin uskoa, että jotain muutakin on. Yksi antibiootti oli jo menossa ja nyt tuli toinen, oikein yty satsi lisää.

Kun luin Kannasta tietojani, niin löysin sielä diagnoosin keuhkokuume. Sitä ei kyllä minulle kerrottu, mutta selvisipä kuitenkin. Varoitettiin kuitenkin, että jos CRP ei ala laskea, niin sitten täytyy ottaa tiputukseen. Oli siis jännät paikat eiliseen asti. Yskin aamuyöllä puoli neljään asti ja sitten torkahdin istuvillani pariksi tunniksi. Olin jo varma, että nyt mennään sisälle. Järjestin monia asioita siihen malliin, siksi oli yllätys, että tulehdusarvot olivat kuitenkin lähteneet laskuun. Olossa sitä ei tuntunut, mutta hieno homma joka tapauksessa.

Eilen en saanut päivälläkään nukuttua, siksi olin illalla niin puhki, että en edes pystyssä pysynyt. Isäntä talutteli vessaan ja katsoi perään koko ajan. Yhdeksältä kerta kaikkiaan lyyhistyin tyynypinoni päälle sohvalle ja pyysin yläkerrasta, että antakaa nyt minun nukkua edes vähän. Ja antoivat. Nukuin ensin kaksi tuntia, sitten käänsin tyynypinoni sohvan toiseen päähän ja nukuin toiset kaksi tuntui. Tuntui ihmeelliseltä. Olin niin hyvillä mielin, että menin uudestaan tyynypinon päälle ja heräsin kolmen tunnin päästä. Pikaisesti vessaan ja takaisin sohvalle. Vielä muutama tunti ja kello oli aamulla kuusi. Siis yhdeksän tuntia!!! Aivan uskomaton määrä. Lähes kahteen kuukauteen en ole nukkunut tällaista määrää.

Nyt alan uskoa, että tästä selvitään. Välillä on ottanut tiukille ihan pelkän väsymyksen takia. Ja loppumattoman yskän, johon ei välillä tullut taukoa moneen tuntiin.

Keskellä kesää! Kaikki suunnitelmat menivät pieleen. Meillä oli varattuna asuntoauto, jolla piti lähteä kesäretkelle mm Ainan luo ja muuallekin Suomea kiertämään ja kalastamaan. Kaikki peruuntui.  Pääasia, että nyt vihdoin löytyi anibiootti, joka alkoi tehota. Kestää silti kuulemma kauan, ennen kuin voimat palautuvat.

Taitaa käydä niin, että Teemakuun taidekin jää ensimmäisen kerran väliin. Onhan tässä vielä aikaa, joten katsotaan nyt.

Sorry tämä ruikutus, mutta halusin kertoa, missä oikein reissaan ja piileskelen...sohvannurkassa.