Viininpunaiset samettiverhot on vedetty ikkunan eteen. Ne yrittävät pitää pimeyden ulkona, mutta eivät onnistu. Tunnen kuinka pimeys on valunut raoista sisään, valunut nurkkiin, sängyn alle, lipaston taakse, mieleeni.
Tummat verhot pitävät myös valon ulkona, koska verhoja ei vedetä edestä edes päivisin: kirkas valo vihloo äidin silmiä ja sairasta sisintä.
On hiljaista, kuuluu vain äidin raskas epätoivoinen hengitys. Koko kaupunki nukkuu, muu perhe nukkuu. Olen valvonut äidin vuoteen äärellä jo monta yötä. Aamuyöllä Helga tulee vapauttamaan minut hetkeksi nukkumaan.
Silmäni kiertävät huonetta uudelleen ja uudelleen. Sänky, seinällä äidin kirjoma mietelause "Uskollista ja nöyrää Jumala rakastaa", yöpöytä täynnä lääkepurkkeja, lipasto, jonka päällä äidin koristeellinen peili. Se on hänen aarteensa, lahjaksi isältä saatu. Lipaston kauimmaisessa kulmassa palaa pieni kynttilä, peili on käännettynä siitä pois päin, mutta silti peilistä heijastuu valo. Ei ei valo, vaan kuin maisema, kaukainen maisema, hiljainen ranta, jossa kulkee joku.
Nousen ylös ja kävelen hiljaa. Samalla katson vastapäistä seinää ja yritän keksiä, mistä heijastus tulee. Vaatekaappi, päällä pari hatturasiaa, kynttilälampetit seinällä, ei tulta. En mielestäni päästä mitään ääntä, mutta silti äiti herää.
— Anna, Anna!
— Tässä olen äiti. Tartun kuumeiseen käteen, joka epätoivoisesti etsii jotain peitteeltä. — Tuonko teille lääkettä tai vettä? Olin jo kohottautumassa, kun äiti puristaa tiukasti kättäni.
— Ei, ei, älä mene Anna .... haluan puhua ... kanssasi.
— Ette saa rasittaa itseänne äiti. Jospa lukisin teille ja puhuisimme huomenna.
— Ei, ei, on aika ...puhua. Anna vettä.
Kohotan vesilasin äidin halkeilleille huulille. Hän ei ole moneen päivään enää syönyt paljoakaan. Vain hiukan keittoa ja muutaman kulauksen vettä. Nytkin vesi valuu suupielistä leualle ja kaulalle, yritän kiireesti pyyhkiä sitä, mutta äiti työntää käteni pois.
— Kuuntele Anna! Lupaa minulle ... Lupaa...
No niin, pallo on minulla. Mielenkiintoinen alku ja päässäni alkoi heti jatkotyöstö.
VastaaPoistaKiva kuulla ettet säikähtänyt, vaan alkoi hyrrätä. Niin kyllä uskoinkin.
PoistaJännää nähdä, mitä syntyy...
Lupaavalta näyttää ja taitaakin olla ihan jännäri, jännitän jatkoa seuraavalta.
VastaaPoistaEi yhtään tiedä, mihin suuntaan kääntyy, mutta hyvää tekstiä tulee, siitä olen varma, kun on aimarii kyseessä.
PoistaVau, hieno aloitus. Tunnelma on silmissäni, päässäni. Hämärä huone, täynnä muistoja, hauras vanhus sairasvuoteella ja huolehtiva tytär.....lupaus.
VastaaPoistaKirjoitit hienon ja mielenkiintoisen, arvoituksellisenkin alun.
Huoneen tunnelma on aistittavissa. Upeaa kerrontaa.
Tästä voi tulla vaikka mitä. Ja nyt toinen kerronnan mestari, Aimarii, jatkaa.....
kutkuttavaa odotusta :-)
Olen samaa mieltä, jatko voi olla mitä tahansa, kun kerronnan mestari aimarii saa luvan jatkaa...
PoistaKiva kun pääsit tunnelmaan ja selvästi ihan paikan päälle :-)
Mielenkiintoinen aloitus Uuna, tässä jää moni ikkuna auki ja jään mielenkiinnolla odottamaan Aimarii-sielunsiskon jatkoa. Hänet lievästi tuntien tiedän etten pety:)
VastaaPoistaMinäkin uskon, että uusille poluille, mielenkiintoisille, aimarii meidät vie. Tästä voi lähteä, mihin suuntaan tahansa.
PoistaKaunis ja kutkuttava aloitus. Salaisuuksia lienee luvassa!
VastaaPoistaOdotan mielenkiinnolla, mitä alkaa tapahtua, mistä on kysymys :-)
PoistaAika jännittävä alku. Mitähän viininpunaisten verhojen kätköissä tapahtuu? Se selviää varmaankin vuoden ensimmäisellä neljänneksellä :-)
VastaaPoistaAika monta viikkoa saadaan odottaa, ennen kuin selviää, mistä oikeastaan on kysymys. Jännittävää...
PoistaMielenkiintoinen ja vähän jännittäväkin alku! Tätä jatkokertomustanne on jälleen kiva seurata...
VastaaPoistaKyllä tässä aloittajaakin jännittää, ei yhtään tiedä saavatko toiset langan päästä kiinni. Uskon kyllä, että saavat, on täällä niin hyviä kirjoittajia.
PoistaMielenkiinnolla seuraan vaikka tällä kertaa en jaksanut mukaan lähteäkään. Huippu hieno alku, mahtavia kirjoittajia kaikki muutkin, tästä tulee vuoden nettihitti vielä.
VastaaPoistaKiitos Sirokko :-)
PoistaOlisi ollut kivaa, kun olisit tullut mukaan, mutta tiedän sen itsestäni, että aina ei teksti kulje. Ensi kerralla sitten ;-)
Koskettavasti kirjoitettuja hetkiä sairaan äidin vierellä pimeässä huoneessa. Seuraan tarinaanne, minne vielä johtaakaan.
VastaaPoistaKohta saamme jatkoa aimariilta. Mielenkiintoista ja jännittävää...
PoistaMielenkiintoista ja koskettavaa.On seurattava tarinaa.
VastaaPoistaJatkoa odotan minäkin mielenkiinnolla. Kohta se tapahtuu...
PoistaMielenkiinnolla jään seuraamaan tarinan etenemistä. Jäi kutkuttavaan kohtaan.
VastaaPoistaKävin juuri lukemassa aimariin jatkon ja nyt alkaa kutkuttaa todella...
Poista