sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Rakas Päiväkirja -haaste



Innostuin Kotilaiskan Rakas Päiväkirja -haasteesta vuodelle 2017

Tarkoitus on tehdä Atc-kortteja kierrätysmateriaalista päiväkirjaan sopivaan teemaan. Päiväkirjaa saa tehdä omaan tahtiin, mikä minusta on hieno juttu.
Olen usein ajatellutkin, että joskus voisi kirjoittaa jotain omasta elämästä, mielessä liikkuvista ajatuksista ym. Lähden siis mukaan tähän haasteeseen.
Kortit olen tehnyt vanhoista korteista, joita en saanut onnistumaan. Pinnalla on sellaista paperia, että se nukkaantuu, eikä väri oikein tartu.

Ensimmäinen otsikko on Pikkuveljeni.

Minulla on 12 vuotta minua nuorempi veli, joka usein hiipii ajatuksiini. Hän sairastui murrosiässä skitsofreniaan ja siitä asti ongelmia on ollut. Minulla oli silloin kaksi tytärtä, joten veljen asiat sairauden alussa jäivät vanhempien hoidettavaksi. Kun vanhemmat sitten saivat ikää ja omia sairauksia, aloin auttaa veljen virkistyksessä ja muissakin asioissa.

Kun aloin huomioida veljeäni, oli vielä aika helppoa. Haimme häntä retkille ja meille yöksikin aina välillä. Vuosien mittaan tilanne paheni niin, että veljeltä meni puhekyky ja nyt on nieleminenkin vaikeaa. Jalat ovat pettäneet alta ja ennen niin kiltistä ja hauskasta kaverista on tullut hermostuva ja kiukkuinen. Ymmärtäähän sen, kun ei saa asioitaan tuotua esille. Hänellä on sellainen kommunikaattori, mutta kädet tärisevät jo niin kovin, että kirjoittaminen ja lukeminen on vaikeaa. Muutamia sanoja aina saan kuitenkin selvää, kuten joululahjatoiveet ennen joulua.

Olemme mieheni kanssa käyneet häntä katsomassa, koska se on hänelle selvästi tärkeää. Herkkä mieleni on kyllä lujilla, koska auttaisin jos voisin. Etenkin on surullista, kun hän ei saa kerrottua asioitaan ja hermostuu sitten.

 

Pikkupoikana veli oli vekkuli ja nopea toimissaan. Hän rakasti kivien heittämistä veteen ja siinä olikin vahtimista, ettei hän lumpsahtanut itse perässä.

Pikkuveli oli sellainen kultapoikani. Kun menin naimisiin, hän kävi lähes joka päivä katsomassa minua. Asuimme lähellä, niin se oli hänelle helppoa. Kun aloin odottaa vauvaa, veli oli tosi mustasukkainen. Ajan kanssa hän tottui ajatukseen, mutta sanoi, että jos se on poika, sitten hän tulee vielä käymään. Minä sain tyttären, mutta ensimmäinen vieras, kun pääsin kotiin nyytin kanssa, oli Pikkuveli. Mustasukkaisuus oli haihtunut taivaan tuuliin.

Joulusta on kulunut jo kuukausi, siksi Pikkuveli on taas mielessäni. Hän odottaa varmaan meitä käymään. Jokohan olisi voimia mennä häntä katsomaan.



8 kommenttia:

  1. Hienoa, että tulit mukaan! Minulle tuli mieleen, että tämä haaste voisi toimia jossakin mielessä terapeuttisena. Vaikka en minä ole ajatellut kaikkea paljastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljastetaan, mitä tulee mieleen ja mihin saa kortteja syntymään. Ei tästä tarvitse elämänkertaa tulla, eikä kaikkea tarvitse paljastaa. Tämä asia oli nyt minulla mielessä ja huolena, siksi kerroin.

      Poista
  2. Hienot kuvat, alimmassa vasemmalla vesi ihan välkehtii. Pikkuveljelläsi on vaikea tauti, mutta hyvin on asia hoidettu huomaan ja sinä suojelevana isosiskona ymmärrät. Tarina on mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sisko! Tämä on haikea postaus, mutta kun Pikkuveli on taas ollut niin mielessä.

      Poista
  3. Kauniita muistoja sinulla on pikkuveljestäsi, hänen tautiinsa kuulu, että vaikka moni taito unohtuu, niin muisti, se on hyvä! Hän varmasti muistaa kaikki yhteiset ihanat hetkenne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, ja aika jännää on, että hän osaa käyttää kaikkia sähköisiä vempaimia paremmin kuin hoitajat. Joka joulu toivelistalla on jokin laite, millä saa kunneltua musiikkia. Vanhat kun tuppaa rikkoontumaan kovassa käsittelyssä. Joulupukki tuo onneksi uuden aina.

      Poista
  4. Kaunis kertomus rakkaudesta veljeesi. Ihanaa, että olet hänen elämässään mukana.
    Olet hänelle varmasti hyvin tärkeä, niin kuin hän sinulle. Kirjoituksesta henkii ihanasti sisarusrakkaus.
    Harmi, että on tullut kehon ongelmia. Johtuneeko lääkityksestä. Hyvä, että on kuitenkin musiikkiharrastus.
    Upeat piirrokset olet myös kortteihin tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maahinen!
      Joskus on onneton ja epätietoinen olo, kun ei oikein tiedä, mitä voisi tehdä. Tärkeintä kai on, että on olemassa ja muistaa veljeä.

      Poista