maanantai 6. helmikuuta 2017

Blogitarinaan 2 jatkoa...

Blogitarina 2:n nimeltään Lupaus alkusuunnitelma oli, että jokaisella on viikko aikaa kirjoittaa tekstiään ja muokata sitä. Nyt Asta taikoi tekstinsä päivässä - ja millaista tekstiä. Oh, mystistä ja hienoa tekstiä, tämä on kyllä rummutettu löytyneestä rummusta tai sitten pöydän kuvioista. Uskomatonta joka tapauksessa. Käykää lukemassa.

Riitta suostui jatkamaan tarinaa jo nyt, vaikka hänen osuutensa olisi ollut vasta viikon päästä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien osuus siirtyy eteenpäin. Jos tämä ei kuitenkaan sovi jonkun aikatauluun, pysymme alkuperäisessä suunnitelmassa. Aina ja Mustis, kertokaa siis, miltä tuntuu. Laitan nyt linkit jo kirjoitettuihin, mutta laitan myös uuden aikataulun. Muutan sitä, jos jollekulle ei sovi.

HUOM! Lisäys!

riitta k kirjoitti osuutensa todella nopeasti ja jatko on siis luettavissa hänen blogissaan. Ihan uskamonta! Alan jo miettiä, että kuka näitä tekstejä oikein lähettää, vai onko teillä kaikilla oma rumpu jossain piilossa ja sieltä vaan rummutatte tarinaa eteenpäin. Tosi jännittävään kohtaan taas jäi, miten tässä malttaa odottaa...
Kiitos riitta k :-)

UUna

aimarii

Esther

Maahinen

Asta

riitta k 

********************** 

Aina           saa valita koska kirjoittaa

Mustis        

Kiitos kaikille kirjoittaaneille! Upeaa tekstiä! En ikinä olisi osannut kuvitella, minne tarina meidät kuljettaa.

Vielä yksi pyyntö: Olen liittänyt tekstit yhteen tuonne bannerin alle kohtaan Lupaus. Liittäessä voi tapahtua niin, että jokin teksti menee väärään paikkaan tai tulee kaksi kertaa. Olen yrittänyt katsoa, että kaikki on oikein, mutta tarkistakaa vielä oma osuutenne, te tunnette tekstinne parhaiten.





8 kommenttia:

  1. En minä sitä ihan päivässä taikonut. Maahisen tekstihän oli myös hieman etuajassa, joten kyllä minä muutaman päivän sain sitä miettiä. Olen kyllä itsekin yllättynyt, että kun aloin kirjoittaa, se vaan tuli ilman suurempia synnytystuskiä. Minä olin etsinyt tietoa noitarummummuista ja kuvioista. Laitoinkin tekstiin netistä löytämäni kuvan sekä pienen tietoiskun noitarummusta. se saattaa auttaa seuraaviakin löytämään tekstiin jatkoa. Kiitos tästä haasteesta, erittäin mielenkiintoista. Lisää vaan tällaista kirjoittamista, näköjänn sopii ainakin minulle loistavasti. tai sitten tämä kertomus meni juuri siihen suuntaan joka on minulle ominaista. tutustukaa myös muihin teksteihin joita olen tuohon blogiin kirjoitetellut, olenhan höydyntänyt niitä myös Teemataide haastessa osittain myös

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on jännä juttu sikäli, että kaikkia kirjoittajia nyt johdatetaan samaan suuntaan. Kaikille teksti tulee kuin lentäen, sujuvasti kuin suden juoksu.
      Mielenkiintoista uutta tietoa.
      Näin me tutustumme toisiimme :-)

      Poista
    2. Aivan, ja jos tuntuu siltä ettei loppuun päästä seuraavien kirjoittajien kanssa vielä, olen valmis kirjoittamaan jatkoa enemmänkin.

      Poista
  2. Kiitos Asta inspiroivasta tekstistä. Itsekin olin tuolla samaisella sivulla jo seikkaillut.... Runosuoni tuntuu sykkivän hyvin :)

    VastaaPoista
  3. Uuna,
    Mulle sattui paha lapsus Astan tekstin kanssa. Jäi huomioimatta Astan linkin jälkeiset kaksi olennaista kappaletta. Muutin omaani nyt hiukan. Toki koko tekstini olisi ollut ehkä toisenlainen, jos olisin ne ajoissa huomannut. Muutosta tuli alun runoon ja 1. kappaleeseen. Eli entisestä ensimmäinen kappale pois ja nämä tilalle. Pahoittelen, mutta tekevälle sattuu.

    Tam-ta-tam, juokse susi, juokse!
    Tam-ta-tam, juokse Anabeelus, juokse!
    Suuri Akmeel on vainusi,
    äiti Aralia silmäsi,
    eno Aurus opettajasi.
    Tam-ta-tam, kolme A:ta,
    tam-ta-tam, tatuoidut tassuihisi,
    suden sieluusi, vahvaan kehoosi.
    Lennä Anabeelus, lennä!
    Tam-ta-tam, tam-ta-tam...
    Etsi Anabeelus, etsi
    suurten shamaanien taikakivi,
    nuole karkealla kielelläsi
    kaikki sen voima, tam-ta-tam!
    kaikki sen tieto, tam-ta-tam!
    Olet voittamaton Anabeelus,
    menneen ja tulevan valtias!
    Tam-ta-tam, tam-ta-tam!

    Täysikuu on piiloutunut pilven taa, hypnoottisen loitsun kaiut ovat poissa ja rummutuksen kiihkeä rytmi vaiennut. Koko maailma on äkisti vaiti, täysin äänetön. Hiljaisuus pakkautuu tärykalvoihin kun Anna havahtuu horteestaan ja unikuvistaan. Hän venyttelee jäykistyneitä jäseniään, jotka tuntuvat yhtä rääkätyiltä kuin juoksijalla maratonin jälkeen. Suuta kuivaa ja kieli on omituisen karhea ja paksu. On jano. Ajatuksissa seilaa outoja hajanaisia muistikuvia. Niissä virtaa vuorotellen välähdyksiä synkästä metsästä, rakkaasta äidistä, tassujen tatuoinneista, sanoja shamaanien taikakivestä... Mitä ihmettä yöllä tapahtui, mitä hän oikein teki? Anna pinnistelee ja pinnistelee, mutta ei muista. Hän muistaa vain kiihkeän rytmin ja tuntemansa euforian, voittamattoman ja kevyen olon. Anna palaa vaivoin nykyisyyteen kuin jostain vuosisatojen takaa. Vaalean hiuspehkon kevyt ravistus ja silmien tunnusteleva räpytys. Mutta ei auta, mikään ei tunnu selkenevän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutin tekstin tuonne bannerin alle. Tarkista vielä, että tuli varmasti oikein. Runo on tosi hieno tuossa alussa. Hyvä rytmi ja taikuutta täynnä.

      Poista
    2. Kaikki oli kunnossa UUna - kiitos. Kerta se on ensimmäinen tämmöisenkin kömmähdyksen kanssa!

      Poista
    3. Hyvä, että huomasin ajoissa, ennen kuin seuraavat ehtivät ottaa kopin. Éi mitään peruuttamatonta ole tapahtunut

      Poista