tiistai 30. toukokuuta 2017

Kirjat kertovat minusta


Löysin riitta k:n blogista hauskan haasteen, jossa vastattiin annettuihin kysymyksiin kirjojen nimillä. Valitsin kirjoiksi runokirjoja, jotka ovat merkinneet minulle paljon. Yksi kirja on novelleja, mutta runollista ja kaunista kieltä siinäkin.


1. Oletko mies vai nainen
Kirjoitettu kivi
Eeva-Liisa Manner. Tammi. 1967.
    

2. Kuvaile itseäsi? 
    u pui uje mui
jyrki heikkinen. Otava. 2002


3. Mitä elämä sinulle merkitsee? 
   Kulkea varjojen päällä putoamatta
Ari Kokkonen. Bod. v ?


4. Kuinka voit? 
    Odotus ja ilo
Eeva Tikka. gummerus. 2003.


5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi? 
    Valaistut talot 
Maritta Lintunen. WSOY. 2005.


6. Mihin haluaisit matkustaa? 
    Vieras maa
Tyyne Saastamoinen. Otava. 1969.


7. Kuvaile parasta ystävääsi?
Pilvilampaat
Elvi Nevala. 2016. Rannikon laatupaino Oy.


8. Mikä on lempivärisi? 
    Välimeri
Lassi Nummi. Otava. 2000.



9. Millainen sää on nyt? 
    Joen huoma on aina valoisa
Reetta Niemelä. Kaarinan kaupungin runokirjat 5/1997.


10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? 
     Valekuun reitti
Mirkka Rekola. WSOY. 2004.


11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? 
     Vuodet villiintyvät takanani
Marja Leena Toukonen. Basam Books. 2011.


12. Millainen on parisuhteesi? 
     Ilo ja epäsymmetria
Mirkka Rekola. WSOY. 1991.


13. Mitä pelkäät? 
     Tilikirja
Helena Sinervo. WSOY. 2005.


14. Päivän mietelause? 
     Pois voihke ja valitus
Jyrki Heikkinen, Otava. 2004.


15. Minkä neuvon haluaisit antaa? 
     Kysy hiljaisuudelta itseäsi
Helena Anhava. Otava. 1975.


16. Miten haluaisit kuolla? 
Ovelta on riisuttu nimi
Ilkka Koponen. Kaarinan kaupungin runokirjat 6/1996.

   
Huomasin, että kuvasta puuttuu ensimmäinen kirja. 
Näiden kirjojen lisäksi olisin halunnut saada mukaan mahtumaan Katri Valan, Gösta Ågrenin, Pentti Saaritsan, SusuPetalin, mutta näin nyt tällä kertaa.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Erilainen



Siskon Taikakuvien haaste 66 on Erilainen

Meiltä kaadettiin viime vuonna kallion kyljestä monta suurta kuusta. Kalliot olivat ihan sammaleen peittämiä, koska kuuset pitivät pinnan kosteana ja varjossa. Kun kuuset olivat poissa, vaari innostui putsaamaan kallioita. Ensin hän rullasi ja raaputti sammaleet pois ja pesi sitten kalliot painepesurilla. Tänä keväänä oli uusi pesu ja nyt kalliot alkavat olla puhtaita.

Mutta mitä ihmettä sieltä paljastuikaan:


Erikoisia kuvioita...



Kirjoitusta jostain kaukaa...





Erikoisia värejä...





Erikoisia muotoja...




tiistai 23. toukokuuta 2017

Viimeiset 5 min ja kollaasi



"Toukokuun teema:
VIISI MINUUTTIA
aloita työ / tee luonnos, aikaa viisi minuuttia.


Voit tehdä työn loppuun ja näyttää myös sen."

Teemakuun kollaasissa on hauska teema. Jo 28. on menossa.

Viimekertaisen työn alla oli pehmeää paperia, johon väri levisi. Säästin sen silloin ja ajattelin, että tuota voisi johonkin käyttää. Paperin päällä on kaislanpala onkireissulta. Keräsin kaisloja maalaamista varten, yhdessä oli juuriakin mukana. Nyt päätin käyttää sitä, mietin että viidessä minuutissa voisi tulla jotain hauskaa.


Käytin nestetussia, mutta siitä tuli liian mustaa ja se levisi tietty pehmeällä paperilla. Koska aikaa oli vielä pari minuuttia, levitin työn päälle valkoista peiteväriä. Tässä työ on vielä märkä.



Tein useamman työn samalla idealla. Alta näkyy tussiviivoja, mutta rantametsikössä taitaa sataa.



Jatkoin töitä vielä kuvankäsittelyllä. 



Lopuksi vielä kollaasi. Siinä on jostain ihmeen syystä nimi siirtynyt alemmas. Laitoin sen kyllä kohdalleen...





Ja vielä papukaijamerkkikin :-)



KIITOS Millin taas kerran ja Esther myös. Oli hauska haaste :-)

maanantai 22. toukokuuta 2017

Päiväkirja


Huh, nyt vihdoin pääsen kesää viettämään ja kiertelemäänkin. Oli vaikeuksia, mutta nyt kirja on painossa.

Kirjoitin sähköiseen muotoon vanhan päiväkirjani. Onneksi silloin tulostin myös, koska ei vanhoja korppuja ja lerppuja mikään kone tunnista. (Kai yliopistolla olisi sellainenkin kone, mutta kirjoitin nyt kymmensormijärjestelmällä, sillä oikealla.)

Tämä kirja tulee vain itselleni ja tarkoitus on kirjoittaa vielä ykkösosa ja kolmasosa. Ykkönen on pakko vain muistella, koska paljoa ei ole paperilla, kolmonen onkin jo sitten helppo juttu.

Kirjassa on 300 sivua ja jokaisen sivun ulkonurkassa on neliön muotoinen pieni kuva maalauksistani ja ties mistä. Kuvia muutamista lehtileikkeistäkin kyllä, vaikka nehän ovat kansioissani myös.

Aikamoinen urakka oli, mutta nyt teemakuun ja muun taiteen pariin.

Mukavia ja lämpimiä päiviä teille kaikille :-)

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kuplakeijuja ja avunpyyntö



Teemakuun kollaasi haastaa pikaiseen tekemiseen:

"Toukokuun teema:
VIISI MINUUTTIA
aloita työ / tee luonnos, aikaa viisi minuuttia.


Voit tehdä työn loppuun ja näyttää myös sen."







Nämä työt (2/6, 3/6 ja 4/6) olen tehnyt niillä jauheväreillä, joista pari postausta sitten kerroin. Nyt tein niin päin, että ripottelin jauheväriä paperille ja sitten suihkutin päälle laimeaa fairyvettä. Fairy aiheutti sen, että syntyi kuplia joukkoon.

Toinen viisiminuuttia tuli, kun käsittelin kuvia kevyesti elementsillä.
Kolmaskin viisiminuuttinen meni, kun yritin sumopaintilla tehdä jotain jännää, mutta ei syntynyt mitään uutta, joten jätin ne kuvat pois.

*************************

Olette varmaan ihmetelleet, missä olen? Olen kevään mittaan kirjoittanut sähköiseen muotoon vanhaa päiväkirjaani (n. 300s). Nyt sain sen valmiiksi ja tarkoitus oli jo lähettää eteenpäin. Vain pari pientä vaihetta oli jäljellä. Niiden piti olla vain parin painalluksen päässä. 

Tasasin tekstin molemmilta reunoilta. Kappaleen viimeinen rivi tuottaa ongelmia, mutta ennen se on selvinnyt enteriä painamalla. Nyt ei. Tekstiin tuli ylimääräinen tyhjä rivi ja kun yritin vetää sitä takaisinpäin eli pois, niin viimeinen rivi ilmestyi taas siten, että rivillä oli esim. neljä sanaa harvakseltaan. Tosi keljun näköistä. 

Olen saanut neuvoja monilta, kiitos esim. SusuPetal. Olen lukenut googlen kautta ohjeita ties mistä, mutta mikään ei auta. Käytössä on siis word.

Onko sinulla ollut vastaavaa ongelmaa? Osaatko neuvoa? Olisin todella kiitollinen.


maanantai 8. toukokuuta 2017

Leijonainen teellä kaverien kanssa


Löysin vihdoin blogistani hävinneen Leijonaisen kuvan. Näin tämän hauskan jutun Siskon blogissa. Oli kivaa, kun moni lähti silloin mukaan. Vieläkö muistat tätä? Tästä linkistä pääset katsomaan ketkä kaikki olivat mukana.

Leijonaisen kanssa kahvilla: HUOM! < tästä linkistä pääset alkuperäiselle sivulle. Siellä on linkit kaikkien osallistujien blogeihin.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Leijonainen suunnittelee nyt jotain uutta. Mitähän hänellä on mielessä?



lauantai 6. toukokuuta 2017

Vain viisi minuuttia



Teemakuun kollaasi päästää meidät nyt helpolla:

"Toukokuun teema:
VIISI MINUUTTIA
aloita työ / tee luonnos, aikaa viisi minuuttia.


Voit tehdä työn loppuun ja näyttää myös sen."


Tämä työ on tehty alle viidessä minuutissa, tosin purkkien ensi kertaa avaamiseen meni ensin vähän aikaa, joten kai se viisi tuli täyteen.
Uudet värit tulivat viime viikolla postissa, mutta en millään ehtinyt heti kokeilla, vaikka mieli teki.
 
Sain idean näihin väreihin Silkun blogista ja sitten minäkin menin Piian blogiin katsomaan, vieläkö värejä on. Olihan niitä ja tulivat tosi nopeasti. Hieno juttu. Näin ne ideat kulkevat ja toivottavasti tästäkin joku innostuu kokeilemaan.




Värit ovat kevyitä jauheita, joita ripotellaan märälle paperille, tai sitten päinvastoin, eli ripotellaan ensin väriä ja suihkutetaan sitten vettä päälle. Tässä olen nyt aloittanut märästä paperista, mutta voi olla, että jatkan vielä toisinpäin, kunhan ensimmäinen kerros on kuivunut. 

Värit ovat tosi täyteläisiä ja hehkuvia. Nyt en yrittänyt mitään, kunhan vain kokeilin värejä. Jatkossa voisi miettiä...

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Esther Helmiä, runokokoelma Surun tie



Olen lukenut ja nauttinut Estherin runoista jo useamman vuoden ajan. Alussa Estherin runot olivat lähinnä luontorunoja, kauniita kylläkin, mutta viime aikaiset runot ovat olleet erityisesti mieleeni. Minua viehättää Estherin taito siirtyä säkeestä ja tunnelmasta toiseen, myös ajasta ja paikasta toiseen. Askel realistisesta hetkestä myyttiseen maailmaan on lyhyt. Mielenkiintoista ja pysäyttää miettimään.

Minulla on Estherin edellinen runokokoelma, siksi tilasin nyt heti uuden julkaistun kokoelman "Surun tie". Arvasin, että kyseessä on matka tunnelmasta toiseen äidin pois menon jälkeen. Suru ei minua "pelota", päin vastoin, onnea ja iloa kuvaavat runot ovat mielestäni kevyitä.

Ajattelin heti myös isääni, kun näin kirjan nimen. Vaikka aikaa on kulunut jo yli 10 vuotta, vielä vaan alkuhetket tulevat mieleen. Etenkin Estherin runot nostavat tunteet pintaan. Jotenkin hyvällä tavalla kuitenkin.

Esther käy runoissaan läpi ensimmäiset dramaattiset tunteet, on kieltämistä, kysymistä, muutosta, sitä miten tapahtuma vei kuvat ja sanat. Niitä sai kutsua pitkään, ennen kuin taide taas alkoi nousta.


Runojen tunnelmat ovat tärkeitä, mutta luen runoja silti myös runoina, ihastun vertauksiin, omaperäisiin siirtymiin ja esim. käskyihin ja kieltoihin, joita on esim. runossa "Ole vahva" s 12:

Ole vahva
en ole

Anna ajan tehdä tehvävänsä
en anna

...

Suru myös muuttaa ihmistä: s 19

...
Teit minusta hiljaisen
annoit kyynelille uoman mereen
vapauteen

jota kaipaan
unettomina öinä


"Entä jos minä lennän kuin perhoset" s 29

...
Anna aikaa oi kuu
anna aikaa minä kokoan itseni jälleen
Ehkä tässä elämässä synnyn vielä
uudelleen perhoseksi
toukaksi toukkien joukkoon


Vaistomaisesti poimin myös omaperäisiä säkeitä "hiukset takussa / elämästä" s 41
edellä mainittu "toukaksi toukkien joukkoon"
"Kelluu kuutamon kaarilla" s 31
"Unissani kiertää kerjäläisiä"  s 48

Estherin runoissa tulee esille, miten vaikeaa on ottaa osanottoa, myötätuntoa vastaan tai antaa sitä:  "siihen kykenee vain hän, joka saman tien on kulkenut" s 57

Runossa "Surun matka on pitkä" s 62 Esther kertoo miten monenlaisia polkuja joutuu kulkemaan:

...
se opettaa nöyrtymään

Se luo uutta kasvua
opettaa ihmisen rakastamaan
juuri tätä hetkeä
siitä suru muistuttaa

Vain tämä hetki
ei enempää

Surua kantaa mukanaan pitkään, mutta lopulta suru sallii värien ja sanojen nousta esiin:

Siveltimen veto on herkkä
se kaipaa keltaista luokseen
punaisen hehkua taivaanrantaan

Sinistä meren syliin
ruohon vihreää

Unohtamatta
sipaisua pinkkiä
oranssia ja valkoista

Niistä teen tänään taulun
sen sanoma on

olet rakas



Kiitos Esther ♥ 
Olen lukenut runokokoelmasi moneen kertaan. Joka kerta nousee esiin uusia säkeitä ja ajatuksia, muistoja isästä ja hänen lähtönsä hetkestä.
Olen kulkenut saman matkan.