sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Rakas Päiväkirja -haaste



Innostuin Kotilaiskan Rakas Päiväkirja -haasteesta vuodelle 2017

Tarkoitus on tehdä Atc-kortteja kierrätysmateriaalista päiväkirjaan sopivaan teemaan. Päiväkirjaa saa tehdä omaan tahtiin, mikä minusta on hieno juttu.
Olen usein ajatellutkin, että joskus voisi kirjoittaa jotain omasta elämästä, mielessä liikkuvista ajatuksista ym. Lähden siis mukaan tähän haasteeseen.
Kortit olen tehnyt vanhoista korteista, joita en saanut onnistumaan. Pinnalla on sellaista paperia, että se nukkaantuu, eikä väri oikein tartu.

Ensimmäinen otsikko on Pikkuveljeni.

Minulla on 12 vuotta minua nuorempi veli, joka usein hiipii ajatuksiini. Hän sairastui murrosiässä skitsofreniaan ja siitä asti ongelmia on ollut. Minulla oli silloin kaksi tytärtä, joten veljen asiat sairauden alussa jäivät vanhempien hoidettavaksi. Kun vanhemmat sitten saivat ikää ja omia sairauksia, aloin auttaa veljen virkistyksessä ja muissakin asioissa.

Kun aloin huomioida veljeäni, oli vielä aika helppoa. Haimme häntä retkille ja meille yöksikin aina välillä. Vuosien mittaan tilanne paheni niin, että veljeltä meni puhekyky ja nyt on nieleminenkin vaikeaa. Jalat ovat pettäneet alta ja ennen niin kiltistä ja hauskasta kaverista on tullut hermostuva ja kiukkuinen. Ymmärtäähän sen, kun ei saa asioitaan tuotua esille. Hänellä on sellainen kommunikaattori, mutta kädet tärisevät jo niin kovin, että kirjoittaminen ja lukeminen on vaikeaa. Muutamia sanoja aina saan kuitenkin selvää, kuten joululahjatoiveet ennen joulua.

Olemme mieheni kanssa käyneet häntä katsomassa, koska se on hänelle selvästi tärkeää. Herkkä mieleni on kyllä lujilla, koska auttaisin jos voisin. Etenkin on surullista, kun hän ei saa kerrottua asioitaan ja hermostuu sitten.

 

Pikkupoikana veli oli vekkuli ja nopea toimissaan. Hän rakasti kivien heittämistä veteen ja siinä olikin vahtimista, ettei hän lumpsahtanut itse perässä.

Pikkuveli oli sellainen kultapoikani. Kun menin naimisiin, hän kävi lähes joka päivä katsomassa minua. Asuimme lähellä, niin se oli hänelle helppoa. Kun aloin odottaa vauvaa, veli oli tosi mustasukkainen. Ajan kanssa hän tottui ajatukseen, mutta sanoi, että jos se on poika, sitten hän tulee vielä käymään. Minä sain tyttären, mutta ensimmäinen vieras, kun pääsin kotiin nyytin kanssa, oli Pikkuveli. Mustasukkaisuus oli haihtunut taivaan tuuliin.

Joulusta on kulunut jo kuukausi, siksi Pikkuveli on taas mielessäni. Hän odottaa varmaan meitä käymään. Jokohan olisi voimia mennä häntä katsomaan.



perjantai 27. tammikuuta 2017

Estherin jännittävä jatko blogitarinaamme


Blogitarinamme on taas saanut mielenkiintoisen, jännittävän jatkon. Esther on päästänyt mielikuvituksensa liikkeelle. Hän maalaa sanoilla tunnelmaa, kaunista mutta samalla mystistä ja kiihkeää. Jännittävää!!

Kyllä nyt Maahinen pääsi kiehtovaan kohtaan :-))

En osannut yhtään tarinan aloittaessani kuvitella, mihin se meidät kuljettaa, mitä tulee tapahtumaan. Täytyy kyllä myöntää, että nyt suunta on todella mielenkiintoinen ja kiinnostava. Pitää aina lukea parikin kertaa, että kaikki yksityiskohdat varmasti huomaa.

Laitan tänne linkkejä, että tietäisitte uuden osan tulleen, mutta laitan tarinan myön bannerin alle sitä mukaa, kuin se valistuu.

Kiitos Esther hienosta osiosta!



UUna

aimarii

Esther

torstai 26. tammikuuta 2017

Kummallisia kortteja

Kummallisuuksia 1

Olen tehnyt sarjan atc-kortteja. Yritin keksiä näille nimiä, mutta eihän tällaisille kummallisuuksille nimiä keksi. Olkoot siis sarja Kummallisuuksia :-)
Laitan nämä bannerin alle vaihdokkaisiin. Nämä ovat siis vaihdettavissa, jos joku näin oudoista sattuisi tykkäämään. Jos olet kiinnostunut, laita tähän postaukseen vihje.


Kummallisuuksia 2  Varattu Ainolle



Kummallisuuksia 3



Kummallisuuksia 4



Kummallisuuksia 5 Varattu Kikalle



Kummallisuuksia 6 Varattu Ainolle



Kummallisuuksia 7


Kummallisuuksia 8 


Kummallisuuksia 9


Kummallisuuksia 10 Varattu Kikalle

maanantai 23. tammikuuta 2017

Numerokollaasi



Nyt tuli monta atc-korttia Teemakuun kollaasin teemaan 24, jonka töiden nimissä oli numeroita.

Tässä siis kollaasi ja vielä papukaijamerkki :-)



Kiitos Millin hauskasta haasteesta ja hienosta merkistä taas ♥
Jännityksellä ja mielenkiinnolla odotan seuraavaa haastetta :-))))



lauantai 21. tammikuuta 2017

aimariin kiehtova jatko blogitarina Lupaukselle

Toinen blogitarinamme nimeltään Lupaus on saanut jännittävän ja kiehtovan jatkon. Aimarii on kirjoittanut oman osuutensa. Hän on nostanut tarinan aivan omalle tasolleen ja kirjoittanut taitavasti mystisen jatkon. Se on aivan pakko lukea. Ja siitä onkin Estherin mielenkiintoista jatkaa.

Kerään tähän linkit jaksoihin, mutta kerään ajan kanssa tarinan kokonaisuutena bannerin alle.

LUPAUS:

UUna

aimarii

torstai 19. tammikuuta 2017

Ihmeellinen Aarrematka Silkulta



Teimme Silkun kanssa taskukirjevaihdon ja sain niin upean aarrematkan, että aivan hengästyttää. Aarrematka on oma nimitykseni Silkun taskukirjeelle, koska se on niin täynnä aarteita. Matka aarteelta aarteelle tulee myös mieleen tuosta hauskasta reitistä, joka kulkee taskukirjeen läpi kortilta toiselle.


Kokonaisväritys on valoisa ja näissä teksteissä ja Silkun tekemissä hienoissa korteissa, yksityiskohdissa ja aarteissa riittää tarkasteltavaa ja nautittavaa.


Esittelen kolme korttia kerralla, jotta saan postauksesta vähän lyhyemmän, kaikki kun haluan kuitenkin teille näyttää.


Silkun korttien taustat ovat todella upeita. Hän on maalannut ne itse, samoin kuin kaikki yksityiskohdatkin.




Taskukirjeen tausta on  yhtä täynnä aarteita kuin etupuolikin. Kaikkihan tiedämme, miten taitava Silkku on kaikessa pienessä.



Aah, sain pienen kirjankin ja paljon kaikkea hienoa, joita olisi kiva käyttää korteissa, mutta en ainakaan vielä raaski niitä käyttää. Ihailen vaan :-))




Nämäkin kaikki pienet "herkut" ovat kertakaikkiaan ihania. Miten Silkku raaskii antaa tällaisia juttuja, jotka ovat vieneet paljon aikaa tehdä.





Tässä tausta vielä kokonaisuutena. Kun kiertää ensimmäisen sivun onnistuneesti, niin pääsee taustan aarrekatkölle. Ja voin vakuuttaa, että niitä on paljon ja ne ovat upeita.




Tämän ihanan paperinuken sain Silkulta kiitokseksi runokirjasta, jonka lähetin yllätyksenä. Se oli kyllä vain yllätys, enkä odottanut mitään vastalahjaa. Mutta onhan tämä paperinukke todella hieno, taiteellinen ja kaunis. Vatsassa on avautuva kirja, jossa on tärkeä mietelause "On vain tämä päivä huomista ei".
Viisasta ja tärkeää on elää juuri nyt, ei eilisessä eikä huomisessa.

Näiden kaikkien hienouksien lisäksi mukana oli kauniita Silkun maalaamia korttien taustapapereita ja vaikka mitä muuta hienoa. Voi hyvänen aika sentään!!Tässä vaiheessa minulla aina nakertaa sisältä, itse kun olen niin huono keksimään ja lähettämään mitään lisämateriaalia.

KIITOS KIITOS SILKKU tästä ihanasta taskukirjeestä ja kaikista aarteista siinä. Taskukirje on hieno kokonaisuus ja pidän siitä todella.

                        ♥♥♥ KIITOS ♥♥♥


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Blogitarina 2: Lupaus

Viininpunaiset samettiverhot on vedetty ikkunan eteen. Ne yrittävät pitää pimeyden ulkona, mutta eivät onnistu. Tunnen kuinka pimeys on valunut raoista sisään, valunut nurkkiin, sängyn alle, lipaston taakse, mieleeni.
     Tummat verhot pitävät myös valon ulkona, koska verhoja ei vedetä edestä edes päivisin: kirkas valo vihloo äidin silmiä ja sairasta sisintä.
     On hiljaista, kuuluu vain äidin raskas epätoivoinen hengitys. Koko kaupunki nukkuu, muu perhe nukkuu. Olen valvonut äidin vuoteen äärellä jo monta yötä. Aamuyöllä Helga tulee vapauttamaan minut hetkeksi nukkumaan.
Silmäni kiertävät huonetta uudelleen ja uudelleen. Sänky, seinällä äidin kirjoma mietelause "Uskollista ja nöyrää Jumala rakastaa", yöpöytä täynnä lääkepurkkeja, lipasto, jonka päällä äidin koristeellinen peili. Se on hänen aarteensa, lahjaksi isältä saatu. Lipaston kauimmaisessa kulmassa palaa pieni kynttilä, peili on käännettynä siitä pois päin, mutta silti peilistä heijastuu valo. Ei ei valo, vaan kuin maisema, kaukainen maisema, hiljainen ranta, jossa kulkee joku.
     Nousen ylös ja kävelen hiljaa. Samalla katson vastapäistä seinää ja yritän keksiä, mistä heijastus tulee. Vaatekaappi, päällä pari hatturasiaa, kynttilälampetit seinällä, ei tulta. En mielestäni päästä mitään ääntä, mutta silti äiti herää.
— Anna, Anna!
— Tässä olen äiti. Tartun kuumeiseen käteen, joka epätoivoisesti etsii jotain peitteeltä. — Tuonko teille lääkettä tai vettä? Olin jo kohottautumassa, kun äiti puristaa tiukasti kättäni.
— Ei, ei, älä mene Anna .... haluan puhua ... kanssasi.
— Ette saa rasittaa itseänne äiti. Jospa lukisin teille ja puhuisimme huomenna.
— Ei, ei, on aika ...puhua. Anna vettä.
Kohotan vesilasin äidin halkeilleille huulille. Hän ei ole moneen päivään enää syönyt paljoakaan. Vain hiukan keittoa ja muutaman kulauksen vettä. Nytkin vesi valuu suupielistä leualle ja kaulalle, yritän kiireesti pyyhkiä sitä, mutta äiti työntää käteni pois.
— Kuuntele Anna! Lupaa minulle ... Lupaa...


lauantai 14. tammikuuta 2017

Blogitarinan 2 kirjoitusjärjestys

Laitan nyt jo kirjoitusjärjestyksen näkyville, jotta vähän tiedätte missä mennään. Jos vielä joku haluaa tulla mukaan, niin lisään tuonne loppuun ennen päätösjaksoa, eli ennen Mustista.

Miettimis- ja kirjoitusjakso alkaa aina maanantaina ja päättyy sunnuntaihin, jolloin olisi tarkoitus julkaista oma tarinan osuus omassa blogissa. Kerään tarinaa tänne ja laitan aina linkin kunkin kirjoittajan osuuteen. Kerään myös tarinan tuonne bannerin alle, jotta siitä tulee kokonaisuus.

Jos jotain yllättävää sattuu, niin kertokaa. Koskaan ei tiedä, mitä uusi päivä tuo tullessaan. Näin meille kävi, kun vaari liukastui tuossa omalla pihalla ja mursi ranteensa. Kipsi kädessä nyt sitten hiippailee. Se tietää sitä, että minulle siirtyi paljon sellaisia hommia, jotka yleensä ovat hänellä. Kaikessa tarvitsee apua, yhdellä kädellä on vaikea jopa pukea. Onneksi kirjoitin oman tarinan osuuteni jo tuossa aikaisemmin, joten se tulee huomenna iltapäivällä näkyviin.

Tässä kirjoitusjärjestys:15.1.17


  • UUna              15.1.17
  • aimarii            16.1. - 22.1.17
  • Esther             23.1. - 29.1.17
  • Maahinen       30.1. -   5.2.17
  • Asta                  6.2. - 12.2.17
  • riitta k             13.2. - 19.2.17
  • Aina                20.2. - 26.2.17
  • Mustis             27.2. -  5.3.17


Sen verran voin jo vihjaista, että tarinan nimi tulee olemaan Lupaus.
Tarinan tunniste tulee olemaan Blogitarina 2: Lupaus.





torstai 12. tammikuuta 2017

Teemakuun haaste 24. Lisää numeroita

Yksi kuu

Tammikuun haaste no 24 Teemakuussa kutsui numeroita.

Tässä rivi hassuja kulkijoita. Kuvat ovat atc-kortteja.

Neljä aaltoa


Kaksi tähtivirtaa


Kolme kummaa kolmiota


Yksi kummallinen kulkija


Kaksi törröttäjää


Kolme kuviota


Kaksi kaverusta

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Lisätietoa kirjoittajille



Oli niin hauska lukea blogitarina Amaliaa, että heräsi ajatus, tehtäisiinkö vastaava uudestaan. Onko kiinnostuneita?

Ajattelin, että jos kiinnostuneita kirjoittajia on, niin nyt arvon kirjoitusjärjestyksen.

Yritetään jokainen kirjoittaa lähes saman pituinen pätkä, noin A4-sivua vastaava. Tärkeämpää kuin pituus on ilmaisu ja omaperäinen tekstin käsittely. Tätä ei silti tarvitse säikähtää, olette kaikki hyviä kirjoittajia, sehän on nähty.

Jos haluat lähteä mukaan, ilmaise kiinnostuksesi kommentissa, kerään sieltä halukkaat. Olisiko viikko sopiva aika miettiä mukaan tuloa? Ajattelin myös, että olisi viikko aikaa kirjoittaa. Jokainen kirjoittaa tarinan osansa omaan blogiinsa, kerään sieltä tarinan kokonaisuudeksi bannerin alle.

Miltä kuulostaa, tuletko mukaan?

(Kuva ei ole kansikuva, kunhan nyt jotain laitoin, että näkyy sivupalkissa paremmin.)


9.1.2017 Lisäys 


Mietin vielä tuota aloitusta, koska tuntuu, että sitä pelkää moni, eikä siksi uskalla tulla mukaan. Aloitan itse tarinan, mutta siitä saa lähteä vaikka minne sivupoluille ja mihin aikaan tahansa.

Ilmoittautumisaikaa on ensi sunnuntaihin. Laitan aloitusjakson siten valmiiksi, että ensimmäinen kirjoittaja näkee sen heti maanantaiaamulla, jos haluaa alkaa miettiä. Laitan jokaisen kirjoittajan kohdalle päivämäärät, mihin mennessä pitäisi olla valmista seuraavalle kirjoittajalle. Laitan uuden postauksen, kunhan ilmoittautuneet selviää.

Kerään tähän mukaan ilmoittautuneet, mutta tämä EI OLE kirjoitusjärjestys, vaan olen poiminut nimet ilmoittautumisjärjestyksessä.

Esther

aimarii

Maahinen

Mustis

riitta k

Asta

UUna

Aina

...mutta vielä mahtuu lisää...

Linkit eivät varmaankaan johda siihen blogiin, johon haluat kirjoittaa. Kerrotko sen osoitteen, jonka laitan linkiksi, kun laitan kirjoitusjärjestyksen.

Kivaa, kyllä tästä tarina tulee :-)))



perjantai 6. tammikuuta 2017

Teemakuun haaste 24, Numerot

Neljä oksaa


Teemakuun haaste 24 Tammikuussa 2017 on:

"Tammikuu 2017 teema:

anna työllesi nimi jossa on jokin
NUMERO"


Tällä kertaa osallistun Atc-korteilla, joita olen vähän muokannut.


Kolme tornia


Kaksi siipeä

Yksi kolo

tiistai 3. tammikuuta 2017

Blogitarina Amalia



Viisi vuotta takaperin kirjoitimme yhdessä Blogitarina Amalian. Minulla oli silloin Usva-niminen blogi ja aloitin tekstin ja valitsin seuraavan kirjoittajan. Hän taas valitsi jatkajan. Näin tarina kiersi blogilandiaa ja yllättävät käänteet seurasivat toisiaan. Oli mielenkiintoista seurata tarinan kulkua.

Valitettavasti tarina jäi pois näkyvistä, kun minulle tuli ongelmia blogini kanssa ja jouduin sen poistamaan. Tallensin tarinan kuitenkin uudelleen julkaisua ajatellen. Nyt osa kirjoittajista on jo lopettanut blogin kirjoittamisen, siksi en voi linkittää heitä, mutta kyllä te kirjoittajat tunnette ilmankin.

Kuvat ovat myös minulla tallessa. Ne ovat valtavan hienoja. Laitan ne myös tarinan yhteyteen, kunhan tästä ehdin. Tarina on nyt siis luettavissa bannerin alla olevassa omassa sivussaan. En tiedä, miksi tausta on tuollainen tumma ja fontitkin vaihtelevat, vaikka klikkasin kohtaa "poista muotoilu". Yritän vielä, jos saisin yhteneväisyyttä kokonaisuuteen. Pääasia on kuitenkin, että tarina on nyt luettavissa. Aikaa on kulunut sen verran, että olemme jo jännät käänteet unohtaneet. Kannattaa siis lukea uudestaan.

Nautinnollisia hetkiä muistojen parissa :-)

Lisäystä: Kopioin tarinan uudelleen ja nyt sain värillisen taustan pois, mutta vieläkään teksti ei kopioitunut kuin alkuperäinen. Yritin kuitenkin saada siihen vähän kappalejakoa, että on helpompi lukea. Kuvat vielä puuttuvat, mutta ne tulevat kyllä...

Jos haluat kopioida tarinan itsellesi, kannattaa se tehdä nyt, ennen kuin laitan kuvat, niin saat tarinan helppolukuisemmaksi.

6.1.2017

Nyt laitoin vielä kuvat tekstin yhteyteen. Huomasin, että tekstiin tullut virhe on tullut jo silloin, kun olen kopioinut kokonaisuuden blogista. Ihme juttu, mutta jotain on vain sattunut. Lukevaa vielä oma osuutenne, että varmasti kaikki on oikein.

Kiitos vielä vuosien jälkeen kirjoittajille ja kansien suunnittelijoille.
Tuli sellainen jännä fiilis, että tämä täytyy tehdä uudestaan. Mietin tapaa, miten se nyt toteutettaisiin ja mistä kirjoitettaisiin.




sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Muistirikasta Uutta Vuotta



Oikein Hyvää Uutta Vuotta kaikille :-)

Eikös uutena vuotena tehdä aina lupauksia? Teitkös sinä?

Me teimme vaarin kanssa ja aloitimme jo joulunpyhinä. Olemme nimittäin huomanneet, että nimimuisti on alkanut heiketä. Voisin vaikka maalata muotokuvan jostain puheena olevasta henkilöstä, mutta nimeä en muista millään, eikä vaarikaan. Välillä kilpailemme, kumpi muistaa nimen ensin.

Nyt päätimme alkaa hieroa muistinystyröitä parillakin eri tavalla. Ensimmäinen ovat nämä lasten muistipelikortit. Vaikka ne on suunnattu lapsille, ei olekaan niin helppoa muistaa missä mikin kortti on. Aloitimme tällaisella pienemmällä sarjalla, vaikka pakkauksessa oli kortteja tuplasti. Nämä olivat eläinaiheiset, eikä myytävänä nyt näkynyt muita. Aika tasaväkisiä ollaan, lähes vuorotellen voitetaan. Se on ihan hyvä, niin ei ainakaan jatkuvasti häviöllä oleva luovuta.

Toinen tapa muistin parantamiseen on ollut kilpailu siitä, kumpi muistaa enemmän laulajia, näyttelijöitä, lintuja...lauluja... Ensin kirjoitimme kumpikin paperille muistamiamme ehdokkaita noin kahdeksan minuuttia. Sitten olemme välillä tehneet niinkin, että vain luettelemme vuorotellen muistamiamme esim. lintuja. Kummalta loppuu ehdokkaat ennen, se häviää.

Muistin virkistämisen lisäksi olen taas kerran päättänyt yrittää niitä kahta vanhaa juttua, jotka aina ovat listalla, siis liikkuminen ja laihduttaminen. Liikkumiseen auttaa jo syksyllä aloittamamme tasapainoryhmä. Se on ollut tosi tehokasta ja olemme joululomallakin harjoitelleet liikkeitä. Loppiaisen jälkeen ryhmä taas jatkaa, sinne menemme. Pakkasilla en laita nenääni ulos, siksi olen keksinyt sisällä tapahtuvaa liikuntaa. Musiikki on minulle niin tärkeää, että sen tahdissa teen mitä vaan, enkä edes huomaa ajan kulua. Tanssin siis pitkin huushollia vapaamuotoisilla askelilla. Se on hauskaa ja tehokasta, hiki tulee.

Painoa yritän nyt tyttären ehdottamassa netissä toimivassa Sulamossa. Siellä ohjelma laskee kalorit ja sen, että kaikkea tulee kuitenkin riittävästi. Kokeilin sitä jo syksyllä ja huomasin ohjelman monipuoliseksi ja hyväksi. Vitosen se maksaa, eikä muiden kanssa tarvitse olla yhteydessä, jos ei halua. Minä ainakin yritän ihan yksikseni. Sen olen huomannut - minkä olen tiennyt jo ennestään - että tällaisissa ohjelmissa annetut kalorimäärät eivät laihduta minua yhtään. Elimistöni on niin tarkkaan kaiken käyttävä, että on pakko vähentää kokonaiskalorimäärää reilusti, jos meinaa laihtua. Samaa tytär sanoi. Tämä ei ole pelkästään ulkonäkökysymys, vaan sokerini ovat alkaneet nousta ja on pakko pudottaa painoa. Äidin puoleisella suvulla on kaikilla diabetes, on siis vahva geeniperimä tähän tautiin. Luulinkin pitkään, että minulla on isän verenkierto, mutta viime talvena, kun sairastin, niin elimistö heitti kerralla rajun verenpainetaudin ja sitten vielä sokerin. Harmi :-(

Tällaisia suunnitelmia uudelle vuodelle. Aijon ne pitääkin, joten eivät suunnitelmiksi jää.

Tsemppiä sinun suunnitelmillesi!