sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Musiikillinen viikko



Tämä viikko on kyllä ollut täysin poikkeuksellinen. Aloitimme viikon hienolla konsertilla Liedossa. Ritva Mäntsälän, Timo Uusikylän ja Maija Alitalon konsertti Elämäni on lauluni oli kaunista ja mielenkiintoista kuultavaa. He lauloivat "Yksin, kaksin ja kolmisin".

Tiistaina olin äitini kanssa ikäihmisten iloksi järjestetyssä tilaisuudessa. Siellä lauloi upeasti Pertti Palm. Tämä tummaääninen laulaja ei tarvinnut edes mikrofonia ja uskon, että ääni kuului viimeiseen nurkkaan. Tuttuja, kauniita lauluja, jotka moni iäkäs tunnisti ja alkoi laulaa mukana.

Viikko huipentui eilen illalla Tapani Kansan Tuhansien tunteiden iltaan Turun konserttitalolla. Tapani valloitti koko yleisön ja moni laulu sai yleisön nousemaan ja antamaan ablodit seisten. Oli se huikeaa! Monta tuttua laulua, mutta myös uusia "Sielunlaulu"-albumilta. Minulla on jo monta levyä ennestään, mutta tämän uuden halusin. Siinä on Tapanin omia sanoituksia ja Kassu Halosen sävellyksiä. Hieno levy!

Mustan T-paidankin ostin, siinä on Tapanin nuoruuden kuva pelkistettynä ja taiteellisena. Sopii väreihini oikein hyvin.

Monenlaista menoa on ensi viikoksikin, älä siis ihmettele, jos haasteet jäävät väliin. Nyt elämä vie mennessään.


maanantai 8. lokakuuta 2018

Vilkkaita ja värikkäitä


Olemme aloittaneet jo talviruokinnan, vaikka ei paljon ole vielä mennyt pakkasen puolelle. Uuden lintulautamme löysivät heti talitiaiset, sinitiaiset, kuusitiaiset, hömötiaiset ja töyhtötiaiset. Osingolle pyrkivät myös tikka ja harakka. Oravat pitävät huolta, että maa pysyy siistinä. Ja miten ollakaan, niin linnut pudottavat niille selvästi syötävää. Vien kyllä itsekin muurille pähkinöitä, että oravat pysyisivät poissa lintulaudalta.

Lintulauta roikkuu metalliputken päästä ja kuvittelimme, ettei orava pääsisi sitä pitkin ylös, kun se on niin liukas. Yksi kurre tietty on niin taitava, että sinne se vaan kiipeää. Ymmärtää kyllä, kun menee ovesta sanomaan, että EI. Heti lähtee pois.

Osallistun tällä kollaasilla Siskon Taikakuvien haasteeseen 88: Värikäs.


sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Taas on Runosunnuntai

Astuin mökkiin
pieneen ja karuun
- niin luulin,
mutta silmieni eteen avautui
uskomaton näky:
huoneet avautuivat
uuteen kerrokseen
uuteen näkyyn.
Viimeksi näkyi huikea
maisema, syvälle, kauas.
Koski kohisi ja virtasi
mökin alta.
Mökki pysyi tukevasti pakoillaan,
suurimmatkaan kuohut
eivät saaneet sitä horjumaan.
Mikä näky, mikä elämys.
Kultainen taivaanranta.


***********************

Kaadoimme kuuset.
Minne pimeä nyt pakenee,
missä kuusitiainen pesii?
Valo räväytti kädet selälleen,
nauru kaikui kallioilta,
kuin poliisit rosvojen perässä,
peilileikissä värejä selän takana,
hiipivä askel, taas,
lämpimän käden läimäys.


Osallistun näillä riitta k:n Runosunnuntai-haasteeseen.


perjantai 5. lokakuuta 2018

Mersuretkellä


Tämä auto ei ole mersu, mutta ansaitsee kunniapaikan esittelyssäni. Tämä Korvensuu 1913 on kokonaan Suomessa suunniteltu ja valmistettu auto. Vain joitain osia lukuunottamatta kotimaisuusaste on 90 %. Tämä auto on nähtävillä Uudenkaupungin autotehtaan, Valmet Automotive, lähellä olevassa Uudenkaupungin Automuseossa. Mutta ennen kuin esittelen enempää tätä museota, mennään kierrokselle autotehtaalle. Siellä ei valitettavasti - mutta ymmärrettävästi - saanut kuvata, joten kerron mitä koin. Jo ränsistynyt muistini ei ehkä kerro kaikkea täysin oikein, mutta toivottavasti saat kuitenkin käsityksen, kuinka laajasta kokonaisuudesta on kyse.

Olimme torstaina siis hienolla retkellä. Ensin tutustuimme Uudenkaupungin autotehtaaseen. Pääsimme mukaan ryhmään, jota kuljetettiin ympäri tehdasta hauskalla pienellä junalla. Se oli aivan kuin Linnanmäen kummitusjunasta, vaikka pimeää ei ollutkaan. Kipinät sinkoilivat ja merkilliset suuret kourat ottivat osia telineistä ja hitsasivat niitä yhteen. Oli kuin palapeliä olisi koonnut. Aivan uskomaton näky. Kilometrejä olisi kertynyt 15, jos olisimme päässeet joka puolelle tehdasta. Siihen ei aikamme olisi riittänyt.

Kaikki ei kuitenkaan toiminut automaatiolla, vaan näimme paljon ihmisiä, jotka tekivät omaa työtään. Jokaisella oli oma tehtävä ryhmänsä sisällä. Ilahduttavinta oli, että autoja tekemässä on myös paljon naisia (30 %), on maahanmuuttajia (n. 400)  ja vajaakuntoisiakin pyritään kouluttamaan heille sopivaan työhön.

Kaikkiaan työntekijöitä on noin 6000, kaikki eivät tosin Suomessa, mutta pääasiassa. Oli jännittävä nähdä, miten muutamasta metallinpalasta alkanut kokoaminen päättyi erivärisiin hienoihin autoihin, pääasiassa mersuihin. Tuntuu aivan uskomattomalta, miten joku pystyy hallitsemaan tällaista kokonaisuutta. Miten jokainen pieni pala löytää oikealle paikalleen, miten niitä riittää ja miten osaavat kädet on koulutettu?

Kummassakin paikassa, sekä autotehtaalla että automuseossa, oli todella asiantuntevat ja kiinnostavasti asioista kertovat henkilöt. He saivat pidettyä mielenkiinnon yllä ja 40. henkilön ryhmän kuuntelevina.

Nyt palaan Automuseoon:



Vaikka automuseossa oli pääasiassa tehtaan tuotantoa, eli kokonainen halli saab-merkkisiä autoja, oli paljon muitakin. Etenkin nämä todella vanhat autot olivat kauniita ja kiinnostavia. Tässä museossa olleet kyltit ensimmäisestä ja toisesta kuvassa olevista autoista:

Klikkaa, jos haluat lukea tarkemmin.




Kuvassa näkyvä herra esitteli meille museon erikoisuudet. Saimme kuulla aivan uskomattomia tarinoita siitä, miten jokin auto oli museoon saatu, autoilla ajaneet henkilöt, hauskat sattumukset ja vaikka mitä. Tämä mies on ollut museota perustamassa ja on saanut museon kuljetettua yli lamavuosien ja taas kehitettyä ja laajennettua museota.


Tämä Jaguaari olisi tervetullut meidänkin autotalliimme. Samoin kuin tämä toinenkin versio.




Näimme saabin historian lisäksi monenlaisia erikoisuuksia ja pitkän rivin saab-ralliautoja.



Museon kokoelma on niin upea ja laaja, että kaikesta kertomiseen menisi monta bloggausta. Toivon kuitenkin, että tämä kerrontani saa sinut lähtemään Uuteenkaupunkiin tutustumaan Automuseon aarteisiin.


keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Kesämuistoja



Makrotex haastaa muistelemaan kesää. Nyt ei tullut makrokuvia vaan kollaasi kesästä. Oli ainakin lämmintä, vesi siis houkutteli.


maanantai 1. lokakuuta 2018

Mustaa kuin herukka



Värikollaasi 147 haastaa etsimään mustaa kuin herukka. Mukana myös keltaista ja valkoista ja muitakin vivahteita.

Kurkkasin arabia-hyllylleni ja sieltä löytyi mukeja ja purkkeja. Ylioppilaspupu on Heljä Liukko-Sundströmin suunnittelema. Sen sain lahjaksi 20 vuotta sitten. (Ja aivan kuin se olisi juuri ollut???)




sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Runosunnuntaihin

Osallistun nyt riitta k:n Runosunnuntaihin kahdella vanhalla runolla. Siis todella vanhalla. Runsas 20 vuotta sitten kirjoitin pelkästään riimillisiä runoja, mutta sen jälkeen en ole niin tehnyt. Nyt etsin yhtä runoa ja samalla tulin lukeneeksi näitä vanhoja. Jossain blogissa näitä on varmaan ollutkin, mutta laitan kuitenkin uudelleen, koska mielestäni tässä blogissa ei ole näitä ollut.



        Jäljet

Onko niin tärkeää,
että jäljet jää,
     yksi maalaa
     toinen kirjoittaa
     kolmas säveltää?

Eikö tunne riitä,
ajatus siitä,
     että on kokenut insiraation
     luomisen nautinnon?

Voiko toinen tietää,
koskaan ymmärtää,
     että edessään lapsesi on,
     tulos tuskan ja hurmion?

Vanhan kansan mukaan
paljastumatta ei jää kukaan:
     jäljistäsi sinut tunnetaan.

     Oletko siis valmis hyväksymään,
     että sinut näin nähdään
     pintaa syvempään?


*******************************

            Kriisi

Mikä on tämä kriisi elämässä,
kipu niin kuin syntymässä?

     - Onko se vain tunnetta
        tuskaa tuottavaa,
        vai voima,
        joka kaiken vanhan musertaa?

     - Vai pakkopysähdys,
       hetken hengähdys,
       jota et vielä halunnut ois?
       Kiireen tieltä
       ajatukset aina työnsit pois.

     - Vai alku uus'
       uusi mahdollisuus,
               tilaisuus
       suunta tarkistaa,
       arvioida aikaa
       niin nopeasti kuluvaa?


lauantai 29. syyskuuta 2018

tiistai 25. syyskuuta 2018

Värikollaasi 146


Nyt tulee postauksia tiuhaan tahtiin, mutta yritän päästä kärryille.

Tässä siis Värikollaasien 146. haaste. Kiitos Aino :-)

Olen käyttänyt paloja maalauksistani sieltä ja täältä, koska en löytänyt muualta kaikkia värejä.

Tuulen tuoma



Luovan lauantain haaste no 234 on Roska.

Mauri-myrsky toi meille tällaisia roskia pihan täydeltä. Neulasia on myös aivan hirveästi, mutta taidamme haravoida ne yhdessä lehtien kanssa, kohta niitä alkaa kuitenkin tippua.


maanantai 24. syyskuuta 2018

Kiitos kukista



Kerroinkin, että minulle on tulossa vieraita. Oli oikein kiva lauantai-iltapäivä. Sain hehkuvia syyskukkia, joista on iloa pitkään.

Unohdin tietenkin kuvata lasit, joihin tein "kerroskakut". Tein ne korvallisiin laseihin ja näyttivät ihan hyviltä, maistuivatkin :-D Lisäksi tein selleripihvivoileipiä ja suklaamurukakun.



Sain myös kauniin ruukkuasetelman. Yritän hoitaa hyvin, jotta viihtyisi kauan meillä.

En ole kovin paljoa kuvannut meiltä sisältä, mutta nyt laitan yhden kuvan. Syy on näissä sohvissa, jotka näkyvät tuolla asetelman taustalla.
Koska tontillamme on paljon puita, meillä on aika pimeää, siksi olen haaveillut pitkään valkoisista sohvista. Kesällä kun oli liian kuumaa olla ulkona, aloin selata kaikenlaisia kuvastoja ja alennusmyyntejä. Silloin sai tosi edullisesti kaikkea. Oli kyllä kuuma vaihdella huonekalujakin, mutta puitten ansiosta meillä ei ole kohtuuttoman kuumaa sisällä.

Meille siis ilmestyivät valkoiset sohvat. Tilasin niitä kolme, koska silloin kun jälkipolvet ovat kylässä, on aina puute istumapaikoista. Nyt mahtuu. Onnistuin vielä saamaan sellaiset sohvat, joissa on hyvä istua tällaisen lyhytjalkaisenkin.



Istuinryhmää vastapäätä on baaritiski, josta olen joskus laittanutkin kuvan. Olohuone aukeaa avoimena ruokailuhuoneeseen, jossa on pitkä pöytä. Nyt siis mahdumme sekä pöydän ääreen, että olohuoneeseen. Tähän päähän voi vielä nostaa pari tuolia, jos porukkaa on paljon. Kymmenen mahtuu hyvin ruokapöytään.

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Sunnuntain runo

On yö, yö on ovi
Tuuli kolkuttaa ovelle
pyrkii sisään

Rohkeuteni ei riitä
vaikka olimme kerran ystäviä
Tuuli on liian suuri
liian merkittävä
Se kuljettaa mukanaan
mastojen laulua
ihmisten suruja

Mikä on tuulen viesti
miksi se herätti minut
Kuulen tuulen
pimeän pelon
ajatusten paon

Tuuli jatkaa matkaansa
mutta huone jää täyteen pimeää 
ja kysyviä sanoja

Mitä se merkitsi milloin
vuosien avaamaton arkku selällään
Äänet juoksivat ulos tuulta tavoittaen

Yksi palasi hitaasti
taputti olalle ja sanoi: Kyllä sinä ymmärrät


**********************

Tässä vastaukseni riitta k:n Runosunnuntai-haasteeseen



perjantai 21. syyskuuta 2018

Mikä muoto


Siskon Taikakuvien haasteena 87 on Muoto

Minulle tulee huomenna vieraita ja tarkoitus on tehdä lasiin kerroksellista herkkua. Tulee murutaikinaa, omenanpaloja, vaninjakastiketta ja karamellikastiketta. Nyt pitäisi vain päättää, minkä muotoisiin laseihin annokset teen. Haluan tehdä herkun laseihin, jotta kerrokset näkyvät. Olisi vielä sinisiä laseja, kristallilaseja ym. mutta ajattelin, että näissä jossain kerrokset näkyisivät parhaiten.

Mitä sinä ehdotat?


keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Syyskuun teema: vesi 6 ja kollaasi



"Aloitetaan syys peruselementistä, tulkinta vapaa. 


TEEMA 40.
Ja alussa oli VESI"

Tässä kuudes vesityöni ja lopuksi vielä kollaasi.



Kiitos Millin ja Esther kivasta haasteesta. Oikein hyvää syksyä teille ja kaikille muillekin :-)




Kiitos Asta ja Millin taas hauskasta papukaijamerkistä :-)

maanantai 17. syyskuuta 2018

Viikon värikollaasi





Kollaasi 145 (38 2018) on saanut värinsä pihlajasta. Minun pihlajani ei ole vielä näin värikäs, joten katselin ympärilleni ja löysin sentään jotain.


Tässä Ainon antamat värit. Kiitos haasteesta :-)

*********************************************

En ole pitkään aikaan tehnyt kollaaseja ja kävin siksi katsomassa, mitä olen viimeksi tehnyt. Hämmästyin, kun lähes kaikki vanhat kuvat ovat poistuneet. Mitä ihmettä se tarkoittaa? Oli vain huutomerkkejä kuvan paikalla :-ooo
Tuli sellainen olo, että taidan aloittaa uuden blogin. En silti poista tätä vanhaakaan. Mietintää....mietintää....

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

#runosunnuntai 16.9.2018

Kivinen ranta pakenee usvaan,
kätkee pitkän hoikan naisen,
näyttää taas,
näyttää miten nainen kumartuu,
poimii kiven, toisen,
pyörittää kädessään,
tutkii painoa, väriä ja muotoa.

Katseeni seuraa naisen kulkua.
Koho keinuu kuin muisto.
Sain lämpimän kiven käteeni,
tunnen painon yhä taskussani.

Nainen seurasi kaartuvaa rantaa.



****************************

Unesta kitisevä vuoteeni
antoi periksi ja luovutti.
Apaattisin askelin uuteen päivään,
vasen laahasi kyllästyneenä.

Syyskuinen hämärä
kurkisteli kaihtimien raosta.
Yöllä tuuli oli riehunut harminsa
ja viskellyt oksia ovelle asti.

Huojun hiljaa ikkunassa
ja karistan murheeni matolle.
Kukaan ei haravoi.
Kuka ne haravoisi pois?

****************************


Olen näillä runoilla mukana riitta k:n #runosunnuntai-haasteessa.
Kiitos riitta haasteesta :-)


tiistai 11. syyskuuta 2018

Syyskuun teema: vesi 4 ja 5




"TEEMA 40.
Ja alussa oli VESI"

Teemakuun kollaasin tämän kuukauden haaste on siis vesi. 

Huomasin muiden vastauksista, että itse käsitin teeman väärin, käsitin nimittäin, että tämän kuun ajan käsitellään vettä, eli se on alussa ja myöhemmin tulee muutosta. 
Ehdin tehdä jo kaikki työt, siksi en ala nyt niitä muuttaa, käytetään mielikuvitusta, niin kai näissä jotain muutostakin näkyy :-D

Olen maalannut vesiväreillä rypistetylle paperille.










sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Runosunnuntai

Syksyn valo


Näe syksyn valo
Astu tielle kuin kesään
Olet alaston lapsi
jonka keltaiset lehdet vaatettavat

Sade kaartaa toiselle tielle
saat unohtaa myrskyn ja repivän tuulen
Näet uuden tien
kutsuvan ja kauniin

Se on nuoruuden viesti
joka ei sammu koskaan
olet valon lapsi
vaikka askeleesi painaa jo



riitta k:n #runosunnuntai-haaste sai taas penkomaan pöytälaatikkoa. Tällainen syksyn runo sieltä löytyi. Kerää tästä valoa koriisi.

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Syyskuun teema: vesi 2 ja 3

Ja alussa oli vesi no 3


Kun alkuun pääsin, niin vesi alkoi roiskua enemmänkin. Mistä tästä tulee, en tiedä, mutta annetaan käden leikkiä.

Teemakuun kollaasin haaste 40 syyskuussa 2018 on siis: Ja alussa oli vesi



Ja alussa oli vesi no 2


Kannattaa käydä katsomassa hienoja alkuvesiä. Klikkaa siis...


maanantai 3. syyskuuta 2018

Syyskuun teema: Vesi/1



Teemakuun haaste no 40: ja alussa oli vesi

Luulin, etten enää osaakaan maalata, mutta tuntui tosi kivalta ottaa siveltimet käteen. Värit ovat sekoitus vesi- ja peitevärejä. Sitä en tiedä, mitä tässä on, mutta alku kuitenkin...

Kiitos innostavasta haasteesta :-)




Muistoja kesästä 2018



Siskon Taikakuvien haaste no 86 on Muistot.

Muistot yltävät nyt vain viime kesään. Oli aikamoinen hellekesä, otti voimille, mutta toisaalta tämän kesän muistaa todellisena kesänä. Sairastelun lomassa hoidimme tyttärentyttären kissoja, toisen tyttären papukaijaa ja voimien mukaan hoidin kukkamandalaanikin.

Hyvää syksyä taikakuvien ja muidenkin kuvien ystäville ja Siskolle kiitos haasteesta :-)


sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Runosunnuntaina

Naputus

Kuulen naputusta
Joku rakentaa siltaa,
lahjaa lapselle
tai omaa lepopaikkaansa

Ehkä se olikin tikka
tai palokärki puun kyljessä
houkuttelemassa toukkaa ulos

Lapsuuden ullakolla
kuolemankello naputti kesäyössä;
makasin hiljaa
ettei se huomaisi minua.
Niin nytkin.


**********************************


Vain yksi sana

Pyysin sanoja
Anna edes yksi
Se singahti hämärän läpi

kopsahti lattialle
kuin pudonnut kenkä
liukui portaita alas
kohti rantaa

Juoksin perässä huohottaen
kädet ojossa
sormet kouristuneina
valmiina tarttumaan
ennen kuin olisi myöhäistä

Ensimmäinen aalto 
tarttui sanaani
loiskautti syvyyksiin
ja vei ulapalle

Seisoin kädet velttoina
sivuilla roikkuen
Silloin joku tarttui pikkusormeeni
Annoin koko käden



Osallistun näillä runoilla riitta k:n runohaasteseen #runosunnuntai

torstai 30. elokuuta 2018

Viisari Luovaan lauantaihin



Luovan lauantain haaste no 232 on viisari.

Olen ollut alkuviikon kuumeessa ja nyt särkee hammas, joten älä ihmettele, jos viisarit ovat vähän sekaisin ja outoja. Halusin kuitenkin saada säryn pois mielestäni ja leikin Italiasta saamillani välineillä. Alla kuva niistä.

Kiva että Luova lauantai on saanut pitäjän, kiitos Elegia. Yritän pysyä kyydissä, kunhan tästä vielä paranen.



sunnuntai 26. elokuuta 2018

Outoja merkkejä aikojen takaa

Meren hylkäämä maa
Kaislojen hylkäämä ranta
Saven hylkäämä tumma puu

Se nousi hitaasti valoon
vain pieniä laikkuja pinnalla
Hieroin maata käsilläni
ja paljastin hirsiä lisää

Outoja merkkejä aikojen takaa
Hirsien kehä, ihmisen kehä
Kuka merkinnyt omakseen

Veistin varovasti merkkejä lisää
Tummensin vanhalla tervalla
omistin maan naiselleni
tähän kotimme nousisi


riitta k pitää blogissaan haastetta #runosunnuntai, tai ainakin hän itse kirjoittaa runoista pyhäisin. Olen ollut sen verran poissa blogimaailmasta, että en ole varma onko tämä julkinen haaste, mutta kokeilen nyt ainakin. Tässä yksi "maasta" noussut runo...

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Pilvileikki

Teemakuun kollaasissa 39 on ollut koko kesän kaksi mahdollisuutta - tai oikeastaan monta. On voinut luoda oman haasteen tai on voinut kertoa taiteesta myös kuvin.

Laitan nyt kerralla tällaisen "Pilvileikin". Taiteilu on jäänyt vähiin tänä kesänä. On joko ollut liian kuuma tai muuten vaan pää tyhjä. Päässähän vikaa on nyt ollut, onneksi infarkti oli vain lievä, joten pahempia seurauksia ei tullut, mutta pää tyhjeni kyllä ja tekeminen on ollut erilaista kuin ennen. Mielialassa ei ole vikaa, vaikka välillä pilviä tuijotankin.



Harmittaa kyllä, kun monta haastetta jäi väliin, mutta ei vain ideoita syntynyt tai en jaksanut. Toivottavasti syksy päästää jälleen mielikuvituksen liikkeelle ja pääsen mukaan.

Pakkohan nyt tämä oli tehdä, että sain oman papukaijamerkkini. Onneksi Milli tuunasi sitä, koska en ollut siihen oikein tyytyväinen.






Kiitos Milli haasteesta ja oikein hyvää loppukesää kaikille. Yritän vähän lyhentää blogitaukoja :-D

torstai 1. maaliskuuta 2018

Talviset terveiset



Terveisiä pakkasten keskeltä!
Koneeni hajosi, eikä nyt vaarin koneelta löytynyt edes muuta kuvaa, mutta onhan tämä kuin lumikinoksen keskeltä.

Ensin hajosi tiskikone ja pahinta on, että niskan kanssa on ongelmia edelleen. Olin magneettikuvassa, mutta vielä ei ole neurokirurgi kertonut päätöstään. Vasta loppukuusta on aika. Myös hiirikäsi tekee kiusaa, tärisee ja nykii. Saa nähdä johtuuko niskasta, vai onko taas löytymässä uusi sairaus, eihän näitä vielä ole tusinaakaan :-ooo

Oikein valoisia päiviä teille kaikille. Kunhan niska-asia selviää, mietin jatkanko bloggaamista. Jos tulee leikkaus, menee varmaan jonkin aikaa, ennen kuin niska suostuu koneella olemaan.