perjantai 5. lokakuuta 2018

Mersuretkellä


Tämä auto ei ole mersu, mutta ansaitsee kunniapaikan esittelyssäni. Tämä Korvensuu 1913 on kokonaan Suomessa suunniteltu ja valmistettu auto. Vain joitain osia lukuunottamatta kotimaisuusaste on 90 %. Tämä auto on nähtävillä Uudenkaupungin autotehtaan, Valmet Automotive, lähellä olevassa Uudenkaupungin Automuseossa. Mutta ennen kuin esittelen enempää tätä museota, mennään kierrokselle autotehtaalle. Siellä ei valitettavasti - mutta ymmärrettävästi - saanut kuvata, joten kerron mitä koin. Jo ränsistynyt muistini ei ehkä kerro kaikkea täysin oikein, mutta toivottavasti saat kuitenkin käsityksen, kuinka laajasta kokonaisuudesta on kyse.

Olimme torstaina siis hienolla retkellä. Ensin tutustuimme Uudenkaupungin autotehtaaseen. Pääsimme mukaan ryhmään, jota kuljetettiin ympäri tehdasta hauskalla pienellä junalla. Se oli aivan kuin Linnanmäen kummitusjunasta, vaikka pimeää ei ollutkaan. Kipinät sinkoilivat ja merkilliset suuret kourat ottivat osia telineistä ja hitsasivat niitä yhteen. Oli kuin palapeliä olisi koonnut. Aivan uskomaton näky. Kilometrejä olisi kertynyt 15, jos olisimme päässeet joka puolelle tehdasta. Siihen ei aikamme olisi riittänyt.

Kaikki ei kuitenkaan toiminut automaatiolla, vaan näimme paljon ihmisiä, jotka tekivät omaa työtään. Jokaisella oli oma tehtävä ryhmänsä sisällä. Ilahduttavinta oli, että autoja tekemässä on myös paljon naisia (30 %), on maahanmuuttajia (n. 400)  ja vajaakuntoisiakin pyritään kouluttamaan heille sopivaan työhön.

Kaikkiaan työntekijöitä on noin 6000, kaikki eivät tosin Suomessa, mutta pääasiassa. Oli jännittävä nähdä, miten muutamasta metallinpalasta alkanut kokoaminen päättyi erivärisiin hienoihin autoihin, pääasiassa mersuihin. Tuntuu aivan uskomattomalta, miten joku pystyy hallitsemaan tällaista kokonaisuutta. Miten jokainen pieni pala löytää oikealle paikalleen, miten niitä riittää ja miten osaavat kädet on koulutettu?

Kummassakin paikassa, sekä autotehtaalla että automuseossa, oli todella asiantuntevat ja kiinnostavasti asioista kertovat henkilöt. He saivat pidettyä mielenkiinnon yllä ja 40. henkilön ryhmän kuuntelevina.

Nyt palaan Automuseoon:



Vaikka automuseossa oli pääasiassa tehtaan tuotantoa, eli kokonainen halli saab-merkkisiä autoja, oli paljon muitakin. Etenkin nämä todella vanhat autot olivat kauniita ja kiinnostavia. Tässä museossa olleet kyltit ensimmäisestä ja toisesta kuvassa olevista autoista:

Klikkaa, jos haluat lukea tarkemmin.




Kuvassa näkyvä herra esitteli meille museon erikoisuudet. Saimme kuulla aivan uskomattomia tarinoita siitä, miten jokin auto oli museoon saatu, autoilla ajaneet henkilöt, hauskat sattumukset ja vaikka mitä. Tämä mies on ollut museota perustamassa ja on saanut museon kuljetettua yli lamavuosien ja taas kehitettyä ja laajennettua museota.


Tämä Jaguaari olisi tervetullut meidänkin autotalliimme. Samoin kuin tämä toinenkin versio.




Näimme saabin historian lisäksi monenlaisia erikoisuuksia ja pitkän rivin saab-ralliautoja.



Museon kokoelma on niin upea ja laaja, että kaikesta kertomiseen menisi monta bloggausta. Toivon kuitenkin, että tämä kerrontani saa sinut lähtemään Uuteenkaupunkiin tutustumaan Automuseon aarteisiin.


3 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoinen reissu. Nuo vanhat autot ovat kauniita.
    Kierros autotehtaalla ja nähdä kuinka autot nyt kasataan,olisi mukava.
    Täältäkin on jokunen sinne töihin päässyt, hyvä niin.
    Niin tehtaalla kuin museossa kiertely on antoisaa, kun esittely on kiinnostavaa.
    Kiitos matkasta, autotehtaalle ja museoon
    Ja oikein mukavaa viikonloppua

    VastaaPoista
  2. Onpas ollutkin mielenkiintoinen reissu.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen reissu todella, minäkin olisin tykännyt. Olen myös käynyt messuilla ja näyttelyissä katselemassa autoja ja varsinkin vanhoa, niissä on sitä jotain historian arvokasta huminaa. Katselen myös telkkarista jos tulee ohjelmaa vanhoista autoista. Kiitos esittelystä!

    VastaaPoista