sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Taas on Runosunnuntai

Astuin mökkiin
pieneen ja karuun
- niin luulin,
mutta silmieni eteen avautui
uskomaton näky:
huoneet avautuivat
uuteen kerrokseen
uuteen näkyyn.
Viimeksi näkyi huikea
maisema, syvälle, kauas.
Koski kohisi ja virtasi
mökin alta.
Mökki pysyi tukevasti pakoillaan,
suurimmatkaan kuohut
eivät saaneet sitä horjumaan.
Mikä näky, mikä elämys.
Kultainen taivaanranta.


***********************

Kaadoimme kuuset.
Minne pimeä nyt pakenee,
missä kuusitiainen pesii?
Valo räväytti kädet selälleen,
nauru kaikui kallioilta,
kuin poliisit rosvojen perässä,
peilileikissä värejä selän takana,
hiipivä askel, taas,
lämpimän käden läimäys.


Osallistun näillä riitta k:n Runosunnuntai-haasteeseen.


4 kommenttia:

  1. Kiitos runoista Uuna. Onko unta tai fantasiamaailmaa? Sinä aina eksytät ja luot jännittäviä tunnelmia. Maisema muuttuu kun isot kuuset häviävät. Koskettava kysymys runosi alussa. Rentouttavaa sunnuntaita.

    VastaaPoista
  2. Upeita elämyksiä luot! Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
  3. Ihana runo! Tuleepa ihan mieleeni millaisen valokuvituksen sille voisi tehdä :)

    VastaaPoista
  4. Ensimmäinen on kuin vahva elämäntarina, uusine ulottuvuuksineen ja muutoksineen.
    Elämän kosken kuohut eivät sitä ja ihmissuhteita järkytä. Kultainen taivaanranta, oman elämän hyväksyminen ja rakastaminen tuo onnen ja levollisuuden.
    Ihana runo
    Kuusien kaataminen voi olla, konkreettinen tapahtuma, tai elämän muutosten tekeminen tai hyväksyntä. Sitä seuraava ilo ja läheisen tai rakkaan lämpimän käden läimäytys,hellyyttä ja toveruutta, hyväksyntää. Nämä vain yhdet tulkinnat. Ja niin kuin Riitta yllä mainitsee, osaat taitavasti eksyttää näillä monimerkityksellisillä runoillasi.
    Upeaa❤️

    VastaaPoista