keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Naamiohuvit



Keväällä oli tarkoitus juhlia kymmentä blogivuotta, mutta olin juuri silloin tauolla. Sitten ajattelin, että juhlin 100.000 kävijää. Tarkkailin siksi kävijämääriä ja odottelin vielä muutamaa sataa. Eilen kun kävin katsomassa lukuja, niin putosin pyllylleni: taas juhlat olivat jo menneet ohi. Blogissani ollut mandala oli houkutellut katsojia reilusti yli 800. No, ok, osa on varmasti ollut hakukoneita, mutta luku kuin luku. Mites nyt sitten juhlitaan, en pysty kertomaan, kuka oli juuri tuo sadastuhannes kävijä?

Tämä on ainakin viides blogi, jossa tuo luku tulee täyteen, mutta en ole pitänyt kirjanpitoa, siksi en ole varma, vaikka blogeja olisi ollut enemmänkin kuin viisi, on kai ollutkin, kokonaisluku on siis monta kertaa tuo satatuhatta.

Pidetään naamiohuvit molempien juhlien kunniaksi ja kyllä Teemakuun kollaasi aina juhlansa ansaitsee.


Kaksi naamiota siis Teemakuun kollaasin hasteeseen 45 ja samalla KIITOS kaikille blogissani käyneille. Olette ihania, kun jaksatte käydä ja kommentoida, vaikka välillä pidän taukojakin.



maanantai 11. helmikuuta 2019

Krapu 7 Matkalla


Linja-auto syöksyi mäkeä alas ja vatsassa muljahti. Enon luo kaupunkiin oli vielä monta kilometriä, mutta halusin mukaan, koska pääsisin ensimmäistä kertaa hissiin ja vielä viidenteen kerrokseen asti. Jännittävää.

Matkalla tyhjentyneeseen vatsaan mahtuisi punaista limonadia ja jäätelöä. Paha olo menisi heti ohi, kun auto pysähtyisi.

Marraskuinen aamu oli kostea, pisarat kimaltelivat pensaiden oksilla. Kunpa aurinko heräisi ennen kaupunkia ja pääsisin puistoon katsomaan riikinkukkoa. Olin nähnyt kuvissa sen komean pyrstön. Se oli täynnä silmiä ja hehkuvia värejä.

Taas tie mutkutteli ja linja-auto syöksyi kapealle sillalle. Tie oli todellista Hämeen Härkätietä. Vatsa oli jo tyhjä mutta vielä uusi pussi verkkohyllyltä ...yök...yöööök



*************************************


SusuPetal:
Viikon 7 krapu, haastesanat ovat hissi, marraskuu, kilometri.
Krapu on otsikko mukaan luettuna sadan sanan pituinen kirjoitus.
Uusi krapuhaaste julkaistaan viikoittain Caran ja minun blogissani. Jätä oman krapusi url-osoite jommankumman blogin kommentteihin. Annettujen haastesanojen ei tarvitse olla kirjoituksessasi perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti.


Teema 45 Naamiomandala


Teemakuun helmikuun teema on Naamio.

Nyt naamiot menivätkin kehälle ja syntyi naamiomandala. Puuväreillä ja käsi vavisten, mutta pakko on alkaa kättä harjoittaa, muuten se ei tottele enää yhtään. Tässä siis teeman kolmas työ.


sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Runosunnuntai/Annoin sinulle elämän


Meri vyöryi yli kaupungin
Tempauduimme mukaan
unohduimme vuosituhansiksi
Sinä painuit pohjaan
kallistuit kiven kylkeen
Luomani tummat silmät 
tuijottivat pinnalla tanssivaa valoa
Aristokraattinen nenäsi murtui
mutta säilytti ylpeytensä
Suutasi hioin kauan
Ylväs kaulasi
nosti leuan aaltoja vasten


Minä keinuin veden mukana
en enää pystynyt ajattelemaan sinua
Tiesin: sinut löydettäisiin
vaikka minua ei enää olisi


Annoin sinulle elämän
joka nostettaisiin pintaan
Vuosituhannet eivät 
kauneuttasi tuhoaisi
Urhea rintasi hiottaisiin esille
lihaksikas vartalosi, pitkät sääret

Kaikki näkevät:
minä elin joskus
mutta he eivät tiedä
kuka minä olin
Eikä se ole tärkeää
- vain sinä olet tärkeä



Osallistun riitta k:n Runosunnuntai-haasteeseen tällä runollani.



perjantai 8. helmikuuta 2019

Viikon 6 krapu: Valo

Puhdas lumi oli peittänyt koko pihan. Nyt jäljet näkyisivät, jos joku kulkisi pihalla. Puutarhan pensaisiin piiloutuneet poliisit, reportterit ja pappikin odottivat jännittyneinä. Nyt valon aiheuttaja selviäisi.

Alkoi hämärtää; pian valo ilmestyisi. Nyt! Tuolta se tulee. Kaikki pidättivät hengitystään. Valo kulki pihan poikki, kulki välillä matalalla, nousi välillä korkealle. Miten kiusaa tekevä naapuri tuon teki?

Tarkkailijat alkoivat nousta asemistaan. Yksi seurasi valoa lähes liiterin seinustalle. Valo oli kummallinen, siitä ei jäänyt kehää, kuten taskulampusta.

Pappi rukoili eksyneen sielun puolesta, poliisi halusi rikollisen kiinni ja lehtikuvaajat erikoisen kuvan etusivulle. Kului hetki ja valo oli poissa. Yhtään jälkeä ei puhtaalle hangelle jäänyt.

********************************************

Kiitos Susu kiinnostavasta haasteesta :-)

********************************************


Viikon 6 krapu, haastesanat ovat lumi, päivä, aika.
Krapu on otsikko mukaan luettuna sadan sanan pituinen kirjoitus.
Uusi krapuhaaste julkaistaan viikoittain Caran ja minun blogissani. Jätä oman krapusi url-osoite jommankumman blogin kommentteihin. Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti 😀 

torstai 7. helmikuuta 2019

Teemakuun Naamioita 1 ja 2



Teemakuun haaste 45 on Naamio.

En olekaan pitkään aikaa ehtinyt mukaan haasteeseen, kun sanat ovat pitäneet valtaa. Jospa nyt pääsisin kuvienkin puolelle. Vaikealta tuntuu aluksi, enkä oikein tiedä mikä tämäkin on, mutta on siinä naamiokin. Työ on tehty leikkaamalla erilaisista pahveista, väritetty sitten tusseilla ja vielä muokattu kuvankäsittelyllä. Toinen kuva on selkeämpi, sen piirsin ensin ja sitten muokkasin.




keskiviikko 6. helmikuuta 2019

google plussa poistuu???

Sain sähköpostin, jossa ilmoitettiin, että google plussa poistuu lähiaikoina. Samassa yhteydessä mainittiin, että siihen liittyvä sähköposti myös poistuu. Eli poistuuko tämä sähköposti, jolla hoidan mm blogia?

En edes muista, että minulla olisi plussa tällä sähköpostilla, mutta kai sitten on jossain vaiheessa ollut. Jos vaihdan tänne sähköpostin ja kirjoittajan, kaikki kuvat taas menevät, kuten on jo kerran mennyt. Nytkin alkupään kuvia puuttuu vaikka kuinka paljon. Enää en jaksa alkaa ladata niitä uudestaan.

Kertokaa nyt viisaat, mitä tämä tarkoittaa ja onko mitään tehtävissä.

lauantai 2. helmikuuta 2019

Piilosta esiin


Nyt vihdoin paljastan, missä olen luuraillut viime ajat. Olen kirjoittanut neljä kirjaa, sivuja siis yhteensä reilusti yli 500.

Runokokoelma Outoja merkkejä on uusin ja täytyy myöntää, että oudoin koskaan kirjoittamani teos. Minulla on tunne, että sain sen aivan jostain toisesta todellisuudesta.  Runot kaivautuvat menneisyyteen kuin arkeologit. Suurin osa puhujista elää kaukana menneisyydessä ja he kertovat sellaisia asioita ja tapahtumia, joista en olisi osannut kuvitellakaan. Olen hämmästynyt, mutta kiitollinen saamastani tekstistä. Kirjan olen julkaissut BoDin kautta.



Runojen lisäksi olen kirjoittanut kolme omaelämäkerrallista teosta. Ensimmäisessä kirjassa kerron tarinoilla lapsuudestani, nuoruudesta, piirustuskoulusta ja rakkaudesta. Tärkeintä on ollut tulla äidiksi. Mitä enemmän aikaa on kulunut, sitä merkittävämmäksi äitiys on noussut.



Toinen kirja on aitoa päiväkirjaa. Sain silloin ensimmäisen tietokoneeni ja aloin kirjoittaa asioita ja tapahtumia ylös. Kävin silloin iltalukiota ja siirryin sitten yliopistoon lukemaan kotimaista kirjallisuutta ja kultturihistoriaa. Ne olivat hienoja vuosia. Taidetta syntyi kuitenkin koko ajan myös.

Silloin oli käytössä korput ja lerput, mutta eiväthän ne enää mihinkään sovi. Onneksi tulostin aikoinaan tekstin myös paperille. Oli vain kova työ kirjoittaa se nyt uudelleen sähköiseen muotoon. Sivuja tuli lähes 300.


Kolmannessa kirjassa pääsin nykyaikaan asti. Tässä kirjassa on paljon kuvia, mm teemakuun taiteen haastevastauksia, myös atc-kortteja. Perheestä kerron myös, koska se on ollut minulle tärkeä, erityisesti tyttärentyttäreni Emmi.

Viimeisen kirjan kanssa kävi sikäli hassusti, että tarkoitus oli jatkaa siitä, mihin kakkonen päättyi, mutta kävikin niin, että aloin katsoa tästä hetkestä taaksepäin. Muistot ovat pomppivia, mutta ei se haittaa, koska nämä kirjat ovat vain minulle ja ehkä joskus sitten jälkipolvillekin.

Olen suunnitellut näitä niin kauan, että ne ovat pyörineet mielessä, eivätkä antaneet rauhaa. Nyt olen vapaa astumaan eteenpäin, katsotaan, mitä on vastassa.