maanantai 11. helmikuuta 2019

Krapu 7 Matkalla


Linja-auto syöksyi mäkeä alas ja vatsassa muljahti. Enon luo kaupunkiin oli vielä monta kilometriä, mutta halusin mukaan, koska pääsisin ensimmäistä kertaa hissiin ja vielä viidenteen kerrokseen asti. Jännittävää.

Matkalla tyhjentyneeseen vatsaan mahtuisi punaista limonadia ja jäätelöä. Paha olo menisi heti ohi, kun auto pysähtyisi.

Marraskuinen aamu oli kostea, pisarat kimaltelivat pensaiden oksilla. Kunpa aurinko heräisi ennen kaupunkia ja pääsisin puistoon katsomaan riikinkukkoa. Olin nähnyt kuvissa sen komean pyrstön. Se oli täynnä silmiä ja hehkuvia värejä.

Taas tie mutkutteli ja linja-auto syöksyi kapealle sillalle. Tie oli todellista Hämeen Härkätietä. Vatsa oli jo tyhjä mutta vielä uusi pussi verkkohyllyltä ...yök...yöööök



*************************************


SusuPetal:
Viikon 7 krapu, haastesanat ovat hissi, marraskuu, kilometri.
Krapu on otsikko mukaan luettuna sadan sanan pituinen kirjoitus.
Uusi krapuhaaste julkaistaan viikoittain Caran ja minun blogissani. Jätä oman krapusi url-osoite jommankumman blogin kommentteihin. Annettujen haastesanojen ei tarvitse olla kirjoituksessasi perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti.


20 kommenttia:

  1. Kyllä muistan itsekin kuinka joskus pienenä bussissa kävi näin.Hämeen härkätie kotikontuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kaksi mahdollisuutta: Turkuun tai Saloon. Viimemainittuun pienemmille ostoksille, mutta Turkuun kun tarvittiin silmälääkäriä tai elämystä. Kun pääsin oppikouluun, jonne matkaa oli yhteensä yli 30 kilometriä, niin jopa vatsa tottui.

      Poista
  2. Entiset bussit ja maantiet olivat kyllä sellaisia, että paha olo tuli väistämättä! Hauska muisto tuo ylhäällä oleva verkkohylly pusseineen, olin ihan unohtanut! Paha olo oli minullakin aina, niin bussissa kuin henkilöautossakin. Onneksi ei enää.
    Toivottavasti riikinkukko näytti upean pyrstönsä!

    Laitan varmaan huomenna oman krapuni ja sen perään taas listaa osallistujista, sinun krapusi ilmoitin jo Caralle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verkkohyllyllä oli tosiaan paperipusseja. Oli pakko laittaa kaksi päällekkäin ja sitten kääntää reuna, että pysyi kunnolla auki ja ylös lentävä tavara osui ;-D
      Riikinkukko oli upea.

      Poista
  3. Muistan itsekin kuinka pääsin hissiin ensimmäisiä kertoja. Omakotitalossa kun olin asunut, niin oli se hienoa ja jännää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalla asuin minäkin ja oli elämys päästä kaupunkiin. Matka oli aina ongelma, mutta kyllä siitä selvisi, kun ajatteli, mikä odottaa määränpäässä.

      Poista
  4. Mulla tuli punaisesta limonadista mieleen serkkuni, joka asui aikanaan kaupungissa "limonaditehtaan" takana, ja miten kateellinen siitä olinkaan, itse kun asuin maalla. Vaikka ei heillä sinne mitään muuta yhteyttä ollut. Sitten aikuisena olin siellä samaisen tehtaan toimistossa muutaman viikon töissä ja AM sen varastossa lähessä 25 vuotta! Sitten sitä punaista limonadia meillä riitti ihan omiksi, ja välillä naapurinkin, tarpeiksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mailla herkut olivat vähissä, mutta joskus joku sukulainen tuli käymään ja toi jotain erityistä. Oli se juhlaa.
      Kiitos HPöllö kivasta kommentista :-)

      Poista
  5. Elävästi tuli mieleen lapsuuden bussimatkat. Me puolestaan köröteltiin kaupungista postiautolla maalle ja ruskeat pussit olivat ahkerassa käytössä.
    Voi miten kiva näitä juttuja on lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt oli tosiaan muistelo menossa, ei niin taiteellinen, mutta toivottavasti elävä.
      Kiitos Risa.

      Poista
  6. kyl hissimatkan takia hiukan kannatti kärsiäkkin;) meilkin lapsille oli suuri riemu päästä sukuloimaan kaupunkiin, saihan silloin ajella hissillä ylös alas ei siinä sen kummempiä härveleitä tarvittu kun riemu oli jo ylimmillään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvassa oli ilot ja vaihtelut, mutta kyllä sitten osattiin ottaa ilo irti, kun kohdalle sattui.
      Kiitos Ilona.

      Poista
  7. Tämähän oli melkein krapu-la...hihihihiiii...

    VastaaPoista
  8. heh hymyilyttää Sus' kommentti...
    yök, yök on inhottavaa on sen syy mikä tahansa!
    Onneksi bussissa oli pusseja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vatsahapot olivat väkeviä suussa, mutta onneksi sitten sai perillä huuhdella punaisella limpsalla.
      Kiitos :-)

      Poista
  9. Voi sinua matkapahoinvoivaa! Tuossa oli jo hilkulla koko retken lipsuminen pahasti pieleen, vaan muisto on säilynyt.Kyllä limu, riikinkukko ja hissi pystyvät yök-olon päihittämään.
    Minä olin iso tyttö, kun eka kerran hissiin pääsin. Taisi olla reissu Heinolan vesitorniin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen luullut, että kesti kauan ennen kuin pääsin junaan, mutta olen kuulemma ollut eka kerran niin pienenä, etten sitä muista. Luulisi sellaisen elämyksen muistavan, mutta ei vaan. Juna on kyllä kiehtonut aina, vielä aikuisenakin, joten voi olla, että lapsuuden kokemus on siellä taustalla.
      Nyt tuli jo toista tarinaa ;-)

      Poista
  10. Hyvin on jääny pahoinvoinnit mieleen! Minä rakastin niitä soratien nyppylöitä, kun pikkuautolla ajoi lujaa :)

    VastaaPoista
  11. Tuli ihan oma lapsuus ja mummolamatkat mieleen.

    VastaaPoista